Zen ja reseptin uusimisen taito

Reseptin uusiminen on periaatteessa sama kuin jos kirjoittaisi uuden reseptin. Uusija vastaa allekirjoituksellaan siitä aivan samalla tavalla, kuin jos hän kirjoittaisi sen ensimmäistä kertaa. Näin ollen jokaisen reseptin uusinnan pitäisi olla tarpeellinen ja ennen muuta harkittu.

Kuitenkin ihmiset usein mieltävät joskus kirjoitetun reseptin saavutetuksi eduksi, johon heillä on sen jälkeen oikeus hamaan maailman tappiin asti. Kerran selkäsärkyyn kirjoitettu Voltaren on saatava uusittua, oli se enää tarpeen tai ei. Ihmiset kuvittelevat itsellään muutenkin olevan lähes äärettömän määrän erilaisia subjektiivisia oikeuksia yhteiskunnan, s.o. muitten ihmisten, kustantamina, mutta tähän palaan myöhemmin.

Eräs absurdeimmista suolakaivoksen rituaaleista on "reseptisulkeiset". Nimitys on hyvin kuvaava.
Asiakkaat tuovat reseptejään luukulle uusittaviksi, pinoittain. Joukossa on tarpeellisia ja välttämättömiä, mutta on myös tavan vuoksi kymmeniä vuosia uusittuja, joitten tarkoitus ja funktio ovat jo kauan sitten häipyneet, unohtuneet tai poistuneet. Niitä uusitaan, koska aina ennenkin on tehty niin. Puoleen päivään mennessä uusittavia reseptejä saattaa olla tullut kirjaimellisesti satoja, ja hoitaja tunnollisesti aina "laittaa ne koneelle", uusittaviksi.
Tähän asti kaikki on hyvin ja järkevää. Comedia Buffa alkaa siinä vaiheessa, kun lääkäri saa nipun eteensä. Hänelle on nimittäin varattu tähän aikaa juuri se määrä, minkä voi kuvitella kuluvankin nimensä ja SV numeronsa kirjoittamiseen muutama kymmenen - sata kertaa ja hiirellä "hyväksyn" klikkaamiseen. Kaikki olettavat ilman muuta sulkeisissa olevan lääkärin todella myös uusivan kaikki nuo reseptit, kaikki odottavat sitä. Todellisuudessa jos lääkäri myös paneutuisi asiaan sen vaatimusten mukaisesti, tarvittava aika venähtäisi helposti muutamaksi tunniksi muutaman minuutin sijaan. Hän voi käyttää siihen ihan tarpeelliseksi katsomansa ajan, mutta siihen on varattu vain muutama minuutti. Muulle ajalle on varattu muita asioita, ja muita asioita ilmestyy suolakaivoksessa aivan riittävästi myös varaamatta. Näin ollen uusimisiin paneutuminen saa hänen alati kasvavan urakkansa paisumaan. Jos hän vielä kutsuu potilaan vastaanotolle henkilökohtaisesti kertomaan, miksi esim. on välttämätöntä syödä Xanoria kuusi päivässä, hän saa varautua helposti tunnin vääntöön. Tämän tunnin aikana kaikki muut työt, joita muutenkin vielä syntyy koko ajan lisää, siirtyvät. Jos hän vaikka vain jättää jonkin reseptin uusimatta vain siksi, että hän katsoo lisäselvityksen aiheelliseksi, hommaa johtavat hanslankarit katsovat hänen selvästikin olevan inkompetentin, joka ei osaa edes nimeään kirkoittaa, ja vielä v-mäisen turhasta nipottajankin. Kaikki nimittäin odottavat reseptipinkan soljuvan hänen käsiensä kautta häiriöittä ja keskeytyksittä.



-Meillä tässä on aina päivystävälle varattu ennen ruokailua viisitoista minuuttia reseptien uusimiseen...

-Jaha, jaha... Katsotaas... Parin kilon nippu vain, onkos ihmiset parantuneet...Mikäs tämä rouva on? Panacod No MMMMM, D.s. muutama tabletti tarvittaessa... Onkos sillä joku paikka kipeä vai?

-Se on syönyt niitä aina. Siellä olisi yksi haava ensiavussa...

-Joo, mä tulen ihan heti... Mites tää sitten? Mä sille just eilen kirjoitin Tenoxia, ja tässä on Dormicun 15mg varmaan vuoden satsi, viimeksi uusittu ennen juhannusta...

-Se ei saa nukuttua ilman niitä. Soitakko sitten kans kotisairaanhoitoon...

-Joo, joo... Entäs tää sitten? Metalaxia ja Imodiumia samalla reseptillä? Kuulostaa vähän...

-Hei tässä ei oo koko päivää aikaa! Apteekin lähetti oottaa jo tuossa eteisessä...