- ... eli miten on mahdollista, että kaikkina tutkiminamme viitenätoista vuotena jokainen potilaanne on saanut teiltä "hoitona" antidepressiivaa, monet jopa useaa, eikä yhdenkään kohdalla tämän tarkoituksenmukaisuutta tai hyödyllisyyttä ole mitenkään jälkeenpäin pohdittu?
-Toveri puheenjohtaja! Minä olen vain tunnollisesti noudattanut kaaderikoulussa saamiani ohjeita! Meitä on nimenomaan opetettu näkemään ja epäilemään masennusta kaikkialla! Meitä on jatkuvasti muistettu masennuksen alidiagnostiikasta! Meillä on ollut lähes kiintiöt täytettävinämme masennuslääkkeitten määräämisessä!
-Minä en ole teidän toverinne! Te olette nilviö ja surkea pelkurimainen myötäilijä! Olette paistatelleet muka asiantuntijan täysin ansiottomassa arvossa kylväen summanmutikassa lääkkeitä ympärillenne tekemättä koskaan mitään oikeaa ja hyödyllistä työtä!
58:nnen artiklan 2. kohdan mukaisesti tämä oikeus tuomitsee teidät...
***
...
-Te siis toimitte työterveyslääkärinä Kusinapaisen kuntayhtymässä näinä kyseisinä vuosina?
-Kyllä.
-Olette määränneet yli kymmenentuhatta päivää sairaslomaa F32 ja F43 diagnooseilla, vaikka sairaskertomuksista selvästi ilmenee, että kyseessä on ollut pakkotahtisen hiostuksen ja kestämättömien työolojen aiheuttamat loppuunpalamiset?
-Joo. Katsokaas muutenhan ei voinut tehdä. Työntekijät olis muuten jääneet ilman sairaspäivien palkkaansa. Jos vaan missään vilahtikin, että kyse oikeesti olis ollut pelkästä työuupumuksesta, kirves olis heilahtanut heti.
-Olette määrännyt myös lähes kaikille näille potilaille masennuslääkettä?
-Se oli vähän pakko. Jos Kela ois ruvennu yhtään syvemmälle katsomaan, sen masennuslääkkeen vaan olis paras olla ollut siellä.
-Teitte näistä ihmisistä myös yli kolmesataa lähetettä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, saamaan vielä lisää lääkkeitä?
-Joo. Se oli vähän pakko kans. Kyllä mä hyvin tiesin, että ei ne siitä sen nuoremmiks ja vahvemmiks tuu, vaikka olisivat syöneet säkillisen pillereitä päivässä, mut hoidon porrastusohjeet vaati sitä. Ei mun pidemmät saikut tai saati eläkepaperit läpi ois menneet. Niihin piti olla psykiatrin nimet alla.
-Te siis tiesitte tämän kaiken olevan huijausta ja teatteria?
-Joo. Kaikkihan tiesi, että tää oli ihan pelkkää paskaa, paitsi potilaat itse ehkä, ja vissiin joku niistä psykiatrian jakkupukuämmistä ehkä saatto itse uskoa niitä juttujaan, mutta kyllä se ihan selvää paskaa oli. Niin vaan piti tehdä.
-Saatatte selvitä kymmenellä vuodella Kymijoen kanavatyömaalla. Vielä pari asiaa...
***
-Psykiatrian professorina kyseisinä vuosina olette julkaisseet 78 artikkelia, joissa kaikissa olette propagoineet väestötasolla entistä laajamittaisemman masennuslääkityksen välttämättömyyttä ja depression näkemisen tärkeyttä kaikkialla. Ettekö koskaan uhranneet ajatustakaan sille, mihin nämä väitteenne oikeastaan perustuivatkaan?
-Urani oli koko ajan vaakalaudalla. Minun oli tehtävä niin. Muu olisi ollut itsemurhaa. Kaikki vilkuilivat toisiaan ja kilpailivat siitä, kuka sai useimmiten mainittua sanan "depressio".
-Ettekö koskaan kummastelleet sitä, että sitten 1970-luvun ei näköjään psykiatrian piirissä ole hetkeäkään, edes sattumalta, tultu epäilleeksi omaa validiteettiaan?
-Eihän sellaista voinut tehdä! Miten arvostuksemme olisi käynyt! Arvostuksen, jonka suurella vaivalla olimme rakentaneet!
-Arvostuksia ei yleensä rakenneta, ne saadaan jos niihin on aihetta.
Jos joku halusi esittää kritiikkiä teidän rakennelmaanne kohtaan, kuka antoi asiantuntijalausunnon kritiikistä?
-Mutta, mutta, mutta... Psykiatria..., siis, tuota..., mutta mutta...
-Muttamuttamutta! Nu davaite Vyborkrik! Te olette siis aina itse olleet todistajana omassa asiassanne, ja teistä se on ihan luonnollista? Teidän uranne päättyy pian aamuvarhain! 58:nnen artiklan 4:nnen kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...
***
-Yksikään potilaistanne ei paperien mukaan ilmeisestikään ole palannut työhön. Yhdenkään lääkitystä ei ole lopetettu. Kahdenkymmenen vuoden ajalta olemme löytäneet vain 37 tekemäänne loppuarviota, joista 21 on muuton vuoksi siirretty muualle "hoitoon", ja loput ovat kuolleet. Yli sataviisikymmentä B-lausuntoa on tehty ilmeisen ennaltasuunnitellusti edes harkitsematta ajatusta, että potilas ei ehkä tarvitsisikaan sitä. Mitä teillä on tähän sanottavaa?
-Mutta mutta mutta... Minä minä minä...
-Lähes sataviisikymmentä todistajaa vannoo, että kerrottuaan vahingossa tunteneensa olonsa ajoittain jopa hyväksi, olette heti määrännyt heille ketiapiinia kertoen heitä uhkaavan todennäköisesti manian. On erinomainen onni, että työpäivää kohden olette ottaneet vastaan vain keskimäärin kaksi potilasta. Muuten vahinko voisi olla vielä suurempi. 58:nnen artiklan 4:n kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...
***
-Miten selitätte sen, että "yli puolet depressioista on epätyypillisiä"? Tämä on teidän oma lauseenne.
-Minä vain olin kuullut sen jostain. Se kuulosti niin hienolta.
-Kuulosti hienolta? Mitä hienoa on käsitteessä, jonka tarkkuus ja informaatioarvo on tuollainen? Mistä ilmiöstä siis tällä pohjalla voisitte sanoa, että kyseessä ei ole depressio? Onko sellaista laisinkaan?
-Minä tein vain työtäni! Kaikki tekivät niin!
***
Aaamuyöllä ovet potkaistaan auki. Ulos sieltä! Davai, davai!
Usva nousee vasta kaivetusta maasta. Matka ei ole pitkä...
.
Saturday, December 04, 2010
Wednesday, May 05, 2010
Iubilate!
Seuraavassa lyhentämättömänä Uusi Lääkäri- lehden pääkirjoituksena julkaistu LT Visa Änkyrän Hyväskylän yliopiston lääketieteenkandidaattiseuran ensimmäisessä perinteisessä vappujuhlassa kutsuttuna pitämä juhlaluento. LT Visa Änkyrä on yleislääketieteen, neurologian ja sisätautien erikoislääkäri, jonka vakinaisena toimipaikkana on Terhakan kuntayhtymän pääterveysasema.
Anamneesi ja tutkiminen
Niin, hyvät nuoret kolleegat! On ilo nähdä teidät täällä näin runsaslukuisina, siitäkin huolimatta, että ennalta tiedetysti luennolla kiertää nimilista ja osallistumismerkinällä voi korvata viiden opintopisteen edestä ryhmätöitä yleislääketieteen "Empatiaa kateederista" opintojaksolta. Erityisen iloinen olen siitä, että noinkin moni on vielä varsin selvä.
Lääketiede on taidetta, koska käytännön ankara elämä asettaa rajoituksia yliopistomaailman hellimälle eksaktisuudelle. Taiteellinen aspekti on sen automaattista havaitsemista ja tunnistamista, mikä on tärkeää, mikä on järkevää, mikä on mahdollista, mikä kannattaa, ja mikä ei? Mitä on tehtävä ehkä juuri nyt, ja mitä ehkä myöhemmin, vieläpä mielellään siten, että potilas ei ehdi kuolla vanhuuteen ennenkuin hänen asiansa ovat riittävällä huolella käsitellyt.
Lääkärin tulee pyrkiä kohtuulliseen varmuuteen. Tästä voidaan joskus tinkiä. Toisinaan näet voidaan päästä 100% varmuuteen. Itsestään selvät asiat ovat selviä, joten niistä voi olla varmoja. Tarvittaessa varmistukaa siis aina siitä, että edessänne on tosiaan oikea potilas, että edessänne oleva ihminen todella on se, jonka oletattekin hänen olevan. Samoin varmistukaa siitä, että avoinna olevat paperit ovat juuri oikean ihmisen paperit. Jos tekstissä on epäilyttäviä tai muuten epäjohdonmukaiselta tuntuvia osuuksia, on mahdollista, että joku aiempi lääkäri ei ole näin tehnyt. Tarvittaessa tarkistakaa. Tarkistakaa myös, että oikea on todella oikea, ja vasen on vasen. Joku muukin on voinut erehtyä, ehkäpä jo kauan sitten. Tarvittaessa käyttäkää aikaa. Ottakaa huomioon myös mahdollisuus, että vaikka aiemmat sata sairaskertomuksen sivua ovatkin lähes kokonaan asiasta X, nyt voikin olla asiana joku ihan muu ja uusi kohde. Varmistukaa heti alussa siitä, että aiotte puhua molemmat samasta asiasta. Seuraavaksi varmistukaa siitä, että asia on oikea ja mielellään myös järkevä.
Olkaa mahdollisimman laiska. Laiskuus on eräs lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. Jollette ole, opetelkaa. Pyrkikää selviämään kaikesta mahdollisimman helpolla, esimerkiksi pyrkien siihen, että potilaalla ei olisi mitään aihetta enää juosta teitä vaivaamassa viisi kertaa viikossa, koska asiat ovat jo hoidossa.
Laiska ihminen tekee asiat, varsinkin paperityöt, heti, mieluiten vielä potilaan ollessa paikalla. Tuolloin asiat ovat tuoreessa muistissa, ja potilaalta on vielä helppo tarvittaessa kysyä täsmennystä. Potilas voi myös huomaavaisesti itse korjata saneluun ehkä pujahtavat ilmeiset virheet. Epikriisit, lähetteet, lausunnot yms. tehdään aina heti. Jos ne jäävät ikkunalaudalle tai sivupöydälle, ne myös jäävät sinne. Toimimalla aina heti pääsette siihen herrasmiehelle sopivaan tilanteeseen, että päiväohjelmiin merkityt toimistotyötunnit, joita tulee olla paljon, voi käyttää asiallisemmin esim. Facebookin tutkimiseen tai nettipelien pelaamiseen, mihin ne luontevimmin sopivatkin.
Jos olette osastotyössä, tulkaa töihin vähän aikaisemmin kuin pitäisi ja käväiskää osastolla. Kukaan ei odota, että ryhtyisitte todella kiertämään osastoa heti kesken aamutoimien, mutta jos sattuu olemaan joku välttämättä hoidettava asia, joka myöhemmin voisi aiheuttaa tuntien selvittelyn tai odottelun, se usein hoituukin heti aamusta heittämällä. Menetettyänne tällaisten asioitten vuoksi muutaman iltapäivän golf-kierroksen opitte arvostamaan tätä menettelyä. Laiskan kannattaa olla aamuvirkku.
Nähkää sairaskertomuksessa nimenomaan kertomus , stoori. Miettikää, miten toisenlainen se voisikaan olla. Huomatkaa, että sen nykyinen muoto saattaa olla ihan sattuman tuotetta. Selvittäkää tarvittaessa tapahtumien kulku. Joskus paljastuu, että vain tähtien asennosta johtuen potilaalle on ajautunut tietty diagnoosi tietyltä erikoisalalta, vaikka toisin käyden olisi käynyt toisin. Tarvittaessa selvittäkää, mihin mikäkin perustuu. Mikä tapahtumien kulku on johtanut siihen, että potilas juuri nyt on edessänne juuri sillä hetkellä?
Varsinkin useiden vuosien hyödyttömät hoidot ja tutkimukset ovat kiinnostavia. Me laiskat ihmiset olemme yleensä myös hillittömän uteliaita, ja meillähän on aikaa. Jos teistä tuntuu, että on vuosia hakattu päätä seinään, miettikää, voisiko joku toinen seinä olla parempi.
Pidetään vain lievästi moitittavana, jos tutustutte kaikkiin keskussairaalan lehtiin pelkkien epikriisien asemasta. Suosittelen hyväksymään tämän lievän sosiaalisen paheksunnan. Ei kaikkiin kahvipöytiin ole niin väliä kutsuja saadakaan. Tutkikaa, mitä todella on tullut tutkittua, mitä ja miten vastattua, ja millä kysymyksen asetteluilla. Miettikää, olisiko jo alunalkaen voinut olla vaihtoehtoisia selityksiä? Mikä olikaan se asia, josta kaikki sai alkunsa?
Kysykää, kysykää, kysykää ja kysykää uudestaan. Tarvittaessa selittäkää tyynesti olevanne vähän tyhmä. Paitsi että se voi olla ihan totta, potilas yleensä myös tyytyy selitykseen ja vastaa.
Varokaa kuitenkin tekemästä johdattelevia kysymyksiä. "Onhan se tämä paikka, joka on kipeä? Onhan?" Ihmiset usein vastaavat miellyttääkseen.
"Onko se tosiaan tämä? Onko? Oletteko varma? Voitteko kuitenkin näyttää paremman paikan?"
Aika on rajallista. Miettikää, mihin sitä todella tarvitsee uhrata. Näkemys tästä voi myös muuttua, jopa kesken tilanteen. 15 minuutin yksinkertainen päivystysaika voi johtaa useisiin pitkiin käynteihin ennenkuin asioihin saadaan selvyys, mutta kaikki eivät tarvitse Columbon salapoliisityötä. Muistakaa, että kyllä keskussairaala erikoislääkäreineen myös joskus voi olla oikeassa.
Muistakaa, että toiset lääkärit teistä poiketen eivät olekaan ajatustenlukijoita. Varsinkin jos teette jotain, aloitatte tai lopetatte lääkkeitä tms. kertokaa muille kertomuksessa, miksi te olette tehneet niin. Millä ajatuksella, mihin perustuen, miksi? Ei haittaa, vaikka ajatuksenne olisivat typeriäkin, kunhan vaan kaikki huomaavat sen jälkeenpäin ja tietävät, mistä on ollut kysymys.
Lopuksi haluan korostaa, että tutkikaa potilas, jos katsotte sen tarpeelliseksi. Älkää olko vain tutkivinanne. Jos laitatte stetoskoopin korvillenne, tarkoituksenne olkoon myös kuulla jotain (tai olla kuulematta). Stetoskooppia ja muita tutkimusvälineitä ei ole tarkoitettu maagisten liikkeitten tekemiseen. Jos ette osaa käyttää sitä, jättäkää se pois. Jos kuunteleminen ei onnistu, myöntäkää itsellenne, että tämä ei nyt onnistu. Jos ette näe korvaan, myöntäkää, että sinne ei nyt näe.
Potilaaseen voi koskea, jos se tuntuu tarpeelliselta. Tämän taidon voi oppia.
Kiitän teitä mielenkiinnostanne,enkä halua tuhlata enempää kallista aikaanne. Kuten huomasitte, luennon alussa kiersi nimilista suoritusmerkintää varten. Nyt sen lopussa kiertää toinen. Kertokaa tämä myös lierihattuun ja kaulahuiviin pukeutuneelle silmälasipäiselle herralle, joka poistui heti nimensä kirjoitettuaan.
Hauskaa vappua!
Anamneesi ja tutkiminen
Niin, hyvät nuoret kolleegat! On ilo nähdä teidät täällä näin runsaslukuisina, siitäkin huolimatta, että ennalta tiedetysti luennolla kiertää nimilista ja osallistumismerkinällä voi korvata viiden opintopisteen edestä ryhmätöitä yleislääketieteen "Empatiaa kateederista" opintojaksolta. Erityisen iloinen olen siitä, että noinkin moni on vielä varsin selvä.
Lääketiede on taidetta, koska käytännön ankara elämä asettaa rajoituksia yliopistomaailman hellimälle eksaktisuudelle. Taiteellinen aspekti on sen automaattista havaitsemista ja tunnistamista, mikä on tärkeää, mikä on järkevää, mikä on mahdollista, mikä kannattaa, ja mikä ei? Mitä on tehtävä ehkä juuri nyt, ja mitä ehkä myöhemmin, vieläpä mielellään siten, että potilas ei ehdi kuolla vanhuuteen ennenkuin hänen asiansa ovat riittävällä huolella käsitellyt.
Lääkärin tulee pyrkiä kohtuulliseen varmuuteen. Tästä voidaan joskus tinkiä. Toisinaan näet voidaan päästä 100% varmuuteen. Itsestään selvät asiat ovat selviä, joten niistä voi olla varmoja. Tarvittaessa varmistukaa siis aina siitä, että edessänne on tosiaan oikea potilas, että edessänne oleva ihminen todella on se, jonka oletattekin hänen olevan. Samoin varmistukaa siitä, että avoinna olevat paperit ovat juuri oikean ihmisen paperit. Jos tekstissä on epäilyttäviä tai muuten epäjohdonmukaiselta tuntuvia osuuksia, on mahdollista, että joku aiempi lääkäri ei ole näin tehnyt. Tarvittaessa tarkistakaa. Tarkistakaa myös, että oikea on todella oikea, ja vasen on vasen. Joku muukin on voinut erehtyä, ehkäpä jo kauan sitten. Tarvittaessa käyttäkää aikaa. Ottakaa huomioon myös mahdollisuus, että vaikka aiemmat sata sairaskertomuksen sivua ovatkin lähes kokonaan asiasta X, nyt voikin olla asiana joku ihan muu ja uusi kohde. Varmistukaa heti alussa siitä, että aiotte puhua molemmat samasta asiasta. Seuraavaksi varmistukaa siitä, että asia on oikea ja mielellään myös järkevä.
Olkaa mahdollisimman laiska. Laiskuus on eräs lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. Jollette ole, opetelkaa. Pyrkikää selviämään kaikesta mahdollisimman helpolla, esimerkiksi pyrkien siihen, että potilaalla ei olisi mitään aihetta enää juosta teitä vaivaamassa viisi kertaa viikossa, koska asiat ovat jo hoidossa.
Laiska ihminen tekee asiat, varsinkin paperityöt, heti, mieluiten vielä potilaan ollessa paikalla. Tuolloin asiat ovat tuoreessa muistissa, ja potilaalta on vielä helppo tarvittaessa kysyä täsmennystä. Potilas voi myös huomaavaisesti itse korjata saneluun ehkä pujahtavat ilmeiset virheet. Epikriisit, lähetteet, lausunnot yms. tehdään aina heti. Jos ne jäävät ikkunalaudalle tai sivupöydälle, ne myös jäävät sinne. Toimimalla aina heti pääsette siihen herrasmiehelle sopivaan tilanteeseen, että päiväohjelmiin merkityt toimistotyötunnit, joita tulee olla paljon, voi käyttää asiallisemmin esim. Facebookin tutkimiseen tai nettipelien pelaamiseen, mihin ne luontevimmin sopivatkin.
Jos olette osastotyössä, tulkaa töihin vähän aikaisemmin kuin pitäisi ja käväiskää osastolla. Kukaan ei odota, että ryhtyisitte todella kiertämään osastoa heti kesken aamutoimien, mutta jos sattuu olemaan joku välttämättä hoidettava asia, joka myöhemmin voisi aiheuttaa tuntien selvittelyn tai odottelun, se usein hoituukin heti aamusta heittämällä. Menetettyänne tällaisten asioitten vuoksi muutaman iltapäivän golf-kierroksen opitte arvostamaan tätä menettelyä. Laiskan kannattaa olla aamuvirkku.
Nähkää sairaskertomuksessa nimenomaan kertomus , stoori. Miettikää, miten toisenlainen se voisikaan olla. Huomatkaa, että sen nykyinen muoto saattaa olla ihan sattuman tuotetta. Selvittäkää tarvittaessa tapahtumien kulku. Joskus paljastuu, että vain tähtien asennosta johtuen potilaalle on ajautunut tietty diagnoosi tietyltä erikoisalalta, vaikka toisin käyden olisi käynyt toisin. Tarvittaessa selvittäkää, mihin mikäkin perustuu. Mikä tapahtumien kulku on johtanut siihen, että potilas juuri nyt on edessänne juuri sillä hetkellä?
Varsinkin useiden vuosien hyödyttömät hoidot ja tutkimukset ovat kiinnostavia. Me laiskat ihmiset olemme yleensä myös hillittömän uteliaita, ja meillähän on aikaa. Jos teistä tuntuu, että on vuosia hakattu päätä seinään, miettikää, voisiko joku toinen seinä olla parempi.
Pidetään vain lievästi moitittavana, jos tutustutte kaikkiin keskussairaalan lehtiin pelkkien epikriisien asemasta. Suosittelen hyväksymään tämän lievän sosiaalisen paheksunnan. Ei kaikkiin kahvipöytiin ole niin väliä kutsuja saadakaan. Tutkikaa, mitä todella on tullut tutkittua, mitä ja miten vastattua, ja millä kysymyksen asetteluilla. Miettikää, olisiko jo alunalkaen voinut olla vaihtoehtoisia selityksiä? Mikä olikaan se asia, josta kaikki sai alkunsa?
Kysykää, kysykää, kysykää ja kysykää uudestaan. Tarvittaessa selittäkää tyynesti olevanne vähän tyhmä. Paitsi että se voi olla ihan totta, potilas yleensä myös tyytyy selitykseen ja vastaa.
Varokaa kuitenkin tekemästä johdattelevia kysymyksiä. "Onhan se tämä paikka, joka on kipeä? Onhan?" Ihmiset usein vastaavat miellyttääkseen.
"Onko se tosiaan tämä? Onko? Oletteko varma? Voitteko kuitenkin näyttää paremman paikan?"
Aika on rajallista. Miettikää, mihin sitä todella tarvitsee uhrata. Näkemys tästä voi myös muuttua, jopa kesken tilanteen. 15 minuutin yksinkertainen päivystysaika voi johtaa useisiin pitkiin käynteihin ennenkuin asioihin saadaan selvyys, mutta kaikki eivät tarvitse Columbon salapoliisityötä. Muistakaa, että kyllä keskussairaala erikoislääkäreineen myös joskus voi olla oikeassa.
Muistakaa, että toiset lääkärit teistä poiketen eivät olekaan ajatustenlukijoita. Varsinkin jos teette jotain, aloitatte tai lopetatte lääkkeitä tms. kertokaa muille kertomuksessa, miksi te olette tehneet niin. Millä ajatuksella, mihin perustuen, miksi? Ei haittaa, vaikka ajatuksenne olisivat typeriäkin, kunhan vaan kaikki huomaavat sen jälkeenpäin ja tietävät, mistä on ollut kysymys.
Lopuksi haluan korostaa, että tutkikaa potilas, jos katsotte sen tarpeelliseksi. Älkää olko vain tutkivinanne. Jos laitatte stetoskoopin korvillenne, tarkoituksenne olkoon myös kuulla jotain (tai olla kuulematta). Stetoskooppia ja muita tutkimusvälineitä ei ole tarkoitettu maagisten liikkeitten tekemiseen. Jos ette osaa käyttää sitä, jättäkää se pois. Jos kuunteleminen ei onnistu, myöntäkää itsellenne, että tämä ei nyt onnistu. Jos ette näe korvaan, myöntäkää, että sinne ei nyt näe.
Potilaaseen voi koskea, jos se tuntuu tarpeelliselta. Tämän taidon voi oppia.
Kiitän teitä mielenkiinnostanne,enkä halua tuhlata enempää kallista aikaanne. Kuten huomasitte, luennon alussa kiersi nimilista suoritusmerkintää varten. Nyt sen lopussa kiertää toinen. Kertokaa tämä myös lierihattuun ja kaulahuiviin pukeutuneelle silmälasipäiselle herralle, joka poistui heti nimensä kirjoitettuaan.
Hauskaa vappua!
Friday, March 05, 2010
2. Akt--Hochgewölbtes enges gotisches Zimmer
Es trübt, es klärt sich; also muß es werden!
Ich seh' in zierlicher Gestalt
Ein artig Männlein sich gebärden.
Homunculus syntyy kun kauniit ja ylevät, kaikkien juhlimat henkilökohtaisen vapauden ja itsemäärämisoikeuden prinsiipit kohtaavat tätivaltion, tanttakratian turvallisuuspostulaatin jälkimmäisen voittaessa aina ja toistuvasti puhtaasti 10-0. Sitä, että vapauteen liittyy myös vastuu, ei kukaan enää edes muista mainita.
Koska homunculus ei ole mielenterveyslain tarkoittamalla tavalla mielisairas, häntä ei voida hoitaa tahdonvastaisesti, eikä myöskään mihinkään todellisiin rajoittamisiin voida ryhtyä. Homunculus voi käyttäytyä aivan miten itse suvaitsee kulloinkin haluta, eikä hänen tätä oikeuttaan voida rajoittaa millään tavalla, ja hän itse tietää sen vallan hyvin.
Homunculus on "hoidossa". Itseasiassa tätivaltio, sen tiedotusvälineet ja massamielipide haluavat vain utuisesti hänen olevan "turvassa", ja ettei hänelle vain tapahtuisi mitään pahaa. Näin hänellä on käsissään ehdoton voittoasetelma: hänen tarvitsee vain uhata "tehdä itselleen jotain", ja kaikkiin hänen vaatimuksiinsa suostutaan.
Oikein olisi olla alistumatta kiristykseen ja uloskirjoittaa homunculus. Tästä on vakuuttava tutkimusnäyttökin. Hoitamatta jättäminen on parempi vaihtoehto kuin "tavanmukainen hoito". Valitettavasti myöskään eksperimentaalit hienon kuuluiset erityistekniikatkaan eivät oikeasti näytä toimivan. Oikeasti mitään hoitoa ei ole olemassakaan.
Ratkaiseva virhe tapahtuu siinä, kun homunculus ensimmäistä kertaa "joutuu" osastolle. Yleensä hän itse on ensin ajatusta vastaan. Varsinaisen painostuksen lääkäriä kohtaan suorittaa Omaisten kuoro, joka on lopen väsynyt ja messuaa transsissa "kenen on vastuu" mantraansa. Selitys, että jokainen on vastuussa omasta elämästään, ei mene edes korviin asti. Mantraa säestävät usein uhkaukset "viedä asia etennpäin" ja vetoaminen epämääräisiin "oikeuksiin", jotka eivät täsmenny, mutta joita varmasti on olemassa ja paljon.
Nyt kuvaan astuu tärkeä tekijä, joka on universaali, ja ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka on pohjoismaiset "hyvinvointivaltiot" muovannut sellaisiksi hoivahelveteiksi, mitä ne ovat: Halu päästä helpolla nyt.
Lähettävä lääkäri haluaa päästä eroon tilanteesta nyt. Hän tekee lähetteen ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan enää tavata tätä ihmistä. Vastaanottava ja sisälleotosta päättävä lääkäri toimii samoin. Hän valitsee nopean lyhytaikaisen helpotuksen ja toivoo, että joku muu hoitaa homman, tai asia muuten itsestään järjestyy. Omaisten kuoro messuaa taukoamatta "kenen on vastuu", ja jos lääkäri vastaa, että tietenkin vastuu päättää omasta elämästään on jokaisen itsensä, iltalehtien lööpit repeävät.
Homunculus pian huomaakin viihtyvänsä sairaalassa. Ruokaa, kavereita ja huomiota saa. Osastonlääkäri ei voi menettää kasvojaan olemalla määräämättä lääkkeitä, joten hän diagnostisoi vähintään masennuksen, tarvittaessa vaikka "epätyypillisen". Koska ollaan sairaalassa, niin silloin syödään lääkettä. Jos tämä jäisi toteutumatta, olisi korostunutta se aivan oikea tunne, että mitään oikeasti hyödyllistä ei tapahdu.
Lääkehoito nouseekin nopeasti keskeiseen asemaan, ja pian homunculuksella onkin ns "all round-lääkitys", eli sitäsuntätä. Jospa jokin toimisi jotenkin. Nykyään venlafaksiini 225mg, ketiapiini 200-600 mg ja valproaatti 1000-1800 mg on tavallinen yhdistelmä. Lisäksi joukkoon lähes vääjäämättä eksyy Jokupam muutaman kerran päivässä "tarvittavana". Nämä ilmestyvät siten, että päivystysaikaan päivystäjältä pyydetään "jotakin tarvittavaa", koska homunculuksesta sattuu juuri sillä hetkellä tuntumaan joltakin, ja hän uhkaa vahingoittaa itseään, tai muuten vaan saa itkupotkuraivarin eri muunnelmia. Näitä "tarvittavia" ei yleensä sitten jälkeenpäin saa mitenkään purettua. Ne ovat nyt "saavutettu etu".
Homunculukselta itseltäänkin hämärtyy, että jos asiaa oikein tutkiskelee, niin aivan joka hetki todellakin tuntuu joltakin, mutta myös hän on alkanut pitää näitä lääkkeenpuutostiloina. Hän myös tietää olevansa ehdottomassa voittoasemassa. Häneen ei saa käyttää mitään rajoittavia pakkokeinoja. Ainoa uhka on uloskirjoitus, mutta hän tietää, että lööppien ja Omaisten kuoron pelko käytännössä estää tämän. Mitään "sopimuksia" hänen ei tarvitse pitää.
Creatus est homunculus. Jokainen hänen kanssaan toimiva pyrkii pääsemään aina siitä hetkestä mahdollisimman helpolla odottaen vain työvuoron, päivystysvuoron tai oman pätkätyön päättymistä. Nämä hetket venyvät tunneiksi, päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Tätä kutsutaan julkisuudessa "hoidoksi".
Ich seh' in zierlicher Gestalt
Ein artig Männlein sich gebärden.
Homunculus syntyy kun kauniit ja ylevät, kaikkien juhlimat henkilökohtaisen vapauden ja itsemäärämisoikeuden prinsiipit kohtaavat tätivaltion, tanttakratian turvallisuuspostulaatin jälkimmäisen voittaessa aina ja toistuvasti puhtaasti 10-0. Sitä, että vapauteen liittyy myös vastuu, ei kukaan enää edes muista mainita.
Koska homunculus ei ole mielenterveyslain tarkoittamalla tavalla mielisairas, häntä ei voida hoitaa tahdonvastaisesti, eikä myöskään mihinkään todellisiin rajoittamisiin voida ryhtyä. Homunculus voi käyttäytyä aivan miten itse suvaitsee kulloinkin haluta, eikä hänen tätä oikeuttaan voida rajoittaa millään tavalla, ja hän itse tietää sen vallan hyvin.
Homunculus on "hoidossa". Itseasiassa tätivaltio, sen tiedotusvälineet ja massamielipide haluavat vain utuisesti hänen olevan "turvassa", ja ettei hänelle vain tapahtuisi mitään pahaa. Näin hänellä on käsissään ehdoton voittoasetelma: hänen tarvitsee vain uhata "tehdä itselleen jotain", ja kaikkiin hänen vaatimuksiinsa suostutaan.
Oikein olisi olla alistumatta kiristykseen ja uloskirjoittaa homunculus. Tästä on vakuuttava tutkimusnäyttökin. Hoitamatta jättäminen on parempi vaihtoehto kuin "tavanmukainen hoito". Valitettavasti myöskään eksperimentaalit hienon kuuluiset erityistekniikatkaan eivät oikeasti näytä toimivan. Oikeasti mitään hoitoa ei ole olemassakaan.
Ratkaiseva virhe tapahtuu siinä, kun homunculus ensimmäistä kertaa "joutuu" osastolle. Yleensä hän itse on ensin ajatusta vastaan. Varsinaisen painostuksen lääkäriä kohtaan suorittaa Omaisten kuoro, joka on lopen väsynyt ja messuaa transsissa "kenen on vastuu" mantraansa. Selitys, että jokainen on vastuussa omasta elämästään, ei mene edes korviin asti. Mantraa säestävät usein uhkaukset "viedä asia etennpäin" ja vetoaminen epämääräisiin "oikeuksiin", jotka eivät täsmenny, mutta joita varmasti on olemassa ja paljon.
Nyt kuvaan astuu tärkeä tekijä, joka on universaali, ja ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka on pohjoismaiset "hyvinvointivaltiot" muovannut sellaisiksi hoivahelveteiksi, mitä ne ovat: Halu päästä helpolla nyt.
Lähettävä lääkäri haluaa päästä eroon tilanteesta nyt. Hän tekee lähetteen ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan enää tavata tätä ihmistä. Vastaanottava ja sisälleotosta päättävä lääkäri toimii samoin. Hän valitsee nopean lyhytaikaisen helpotuksen ja toivoo, että joku muu hoitaa homman, tai asia muuten itsestään järjestyy. Omaisten kuoro messuaa taukoamatta "kenen on vastuu", ja jos lääkäri vastaa, että tietenkin vastuu päättää omasta elämästään on jokaisen itsensä, iltalehtien lööpit repeävät.
Homunculus pian huomaakin viihtyvänsä sairaalassa. Ruokaa, kavereita ja huomiota saa. Osastonlääkäri ei voi menettää kasvojaan olemalla määräämättä lääkkeitä, joten hän diagnostisoi vähintään masennuksen, tarvittaessa vaikka "epätyypillisen". Koska ollaan sairaalassa, niin silloin syödään lääkettä. Jos tämä jäisi toteutumatta, olisi korostunutta se aivan oikea tunne, että mitään oikeasti hyödyllistä ei tapahdu.
Lääkehoito nouseekin nopeasti keskeiseen asemaan, ja pian homunculuksella onkin ns "all round-lääkitys", eli sitäsuntätä. Jospa jokin toimisi jotenkin. Nykyään venlafaksiini 225mg, ketiapiini 200-600 mg ja valproaatti 1000-1800 mg on tavallinen yhdistelmä. Lisäksi joukkoon lähes vääjäämättä eksyy Jokupam muutaman kerran päivässä "tarvittavana". Nämä ilmestyvät siten, että päivystysaikaan päivystäjältä pyydetään "jotakin tarvittavaa", koska homunculuksesta sattuu juuri sillä hetkellä tuntumaan joltakin, ja hän uhkaa vahingoittaa itseään, tai muuten vaan saa itkupotkuraivarin eri muunnelmia. Näitä "tarvittavia" ei yleensä sitten jälkeenpäin saa mitenkään purettua. Ne ovat nyt "saavutettu etu".
Homunculukselta itseltäänkin hämärtyy, että jos asiaa oikein tutkiskelee, niin aivan joka hetki todellakin tuntuu joltakin, mutta myös hän on alkanut pitää näitä lääkkeenpuutostiloina. Hän myös tietää olevansa ehdottomassa voittoasemassa. Häneen ei saa käyttää mitään rajoittavia pakkokeinoja. Ainoa uhka on uloskirjoitus, mutta hän tietää, että lööppien ja Omaisten kuoron pelko käytännössä estää tämän. Mitään "sopimuksia" hänen ei tarvitse pitää.
Creatus est homunculus. Jokainen hänen kanssaan toimiva pyrkii pääsemään aina siitä hetkestä mahdollisimman helpolla odottaen vain työvuoron, päivystysvuoron tai oman pätkätyön päättymistä. Nämä hetket venyvät tunneiksi, päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Tätä kutsutaan julkisuudessa "hoidoksi".
Thursday, February 25, 2010
Des Pudels Kern
Faustia vapaasti mukaellen.
Mielisairaalamiljöö. Mustiin pukeutuneita homunculuksia lojumassa ympäriinsä kyllästyneen näköisinä. Valkotakkisia hoitajia juoksentelemassa edestakaisin kantaen erilaisia tarjottimia. Tietokonepelejä, ajanvietelehtiä, mp-soittimia ym. ym. kaikkialla. Taustalla pylväitä, joiden nokissa arvokkaan ja luotettavan näköisiä psykiatreja ja psykologeja.
Osastonlääkäri tohtori Faust säntäilee ympäriinsä epätoivoisena.
Eräs Homunculus: Vittu mä en jaksa nousta, etteks te tajuu!
Eräs hoitaja: Kyllä sinun pitäisi nousta nyt syömään. Tästä on sovittu.
Homunculus: Painu vittuun huora!
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...
Toinen Homunculus: Horoperse! Mun pitää päästä nyt kaupungille! Mun pitää!
Toinen hoitaja: Sinä olet ollut osastolla vasta tunnin. Sinulla ei ole vapaakävelyä.
Homunculus: Saatananvittu. Mä tapan itteni jos mä en pääse!
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...
Psykiatri pylvään nokasta: Nuorten depressiot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja ovat entistä vaikeammin hoidettavia.
Mefisto (tohtori Faustille): Täällä on säännöt. He eivät noudata niitä. Mitä aiot tehdä?
Tohtori Faust (epätoivoisena hiuksiaan raastaen): Me rajaamme heitä ja ja luomme heidän elämäänsä struktuuria. Lääkehoidosta on osoitettu olevan hyötyä! Me neuvottelemme ja sovimme asioista heidän kanssaan. Meillä on hoitosopimukset!
Mefisto: Tai mitä? Kaikkeen auktoriteettiin täytyy sisältyä implisiittisesti uhkaava vihjaus. Mikä se on? Tai te teette mitä? Mihin ryhdytte, jos sopimuksista ei pidetä kiinni?
Faust: Me neuvottelemme heidän kanssaan ja sovimme asioista. Meillä on hoitosopimukset. Me... (purskahtaa itkuun) ... emme voi mitään. Emme voi...
Homunculukset viiltelevät itseään ja paiskovat pleikkareita ja mp-soittimia ympäriinsä hoitajien koettaessa lepytellä ja rauhoitella heitä luvaten kaikenlaista utta ja kivaa, mutta turhaan.
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni jos en saa sitä ja tätä ja vielä tuota. Vitun horot, painukaa helvettiin. Mä haluun kasvisruokaa, hampurilaisia, uusia pelejä. Kaikkea mulle ja heti.
Homunculukset ovat nyt kaikkivaltiaita. He ovat koskemattomia, ja he tietävät sen.
Omaisten kuoro laulaa: Kenen on vastuu jos! Kuka ottaa vastuun? Kuka ottaa vastuun? He ovat itsetuhoisia! Itsetuhoisiiaa aa aaa! Pitääkö ensin sattua jotakin, ennenkuin kukaan ottaa vastuun? Vaaas tuuu uuun?
Homunculukset viiltelevät itseään dramaattisesti ilkkuen vallallaan. Tohtori Faust surmaa itsensä, ja hoitajat poistuvat sairaslomille.
Mefisto (homunculuksille): Teidät uloskirjoitetaan.
Siipien havinaa. Ilta-Lööpin reportteri ottaa valokuvia. Otsikot kirkuvat. Vakavasti masentunut nuori uloskirjoitettiin sairaalasta kesken hoidon! Keskustelupalstat ja foorumit repeävät. Miten tämä on mahdollista?!
Siipien havinaa. Oikeuskanslerit ja oikeusasiamiehet liihottelevat paikalle. Omaisten kuoro messuaa. Psykiatrit ja psykologit hymisevät pylväitten nokissa käypähoitosuosituksia, meta-analyysejä ja Cochrane-katsauksia.
Mefisto korjaa tohtori Faustin sielun.
Mielisairaalamiljöö. Mustiin pukeutuneita homunculuksia lojumassa ympäriinsä kyllästyneen näköisinä. Valkotakkisia hoitajia juoksentelemassa edestakaisin kantaen erilaisia tarjottimia. Tietokonepelejä, ajanvietelehtiä, mp-soittimia ym. ym. kaikkialla. Taustalla pylväitä, joiden nokissa arvokkaan ja luotettavan näköisiä psykiatreja ja psykologeja.
Osastonlääkäri tohtori Faust säntäilee ympäriinsä epätoivoisena.
Eräs Homunculus: Vittu mä en jaksa nousta, etteks te tajuu!
Eräs hoitaja: Kyllä sinun pitäisi nousta nyt syömään. Tästä on sovittu.
Homunculus: Painu vittuun huora!
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...
Toinen Homunculus: Horoperse! Mun pitää päästä nyt kaupungille! Mun pitää!
Toinen hoitaja: Sinä olet ollut osastolla vasta tunnin. Sinulla ei ole vapaakävelyä.
Homunculus: Saatananvittu. Mä tapan itteni jos mä en pääse!
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...
Psykiatri pylvään nokasta: Nuorten depressiot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja ovat entistä vaikeammin hoidettavia.
Mefisto (tohtori Faustille): Täällä on säännöt. He eivät noudata niitä. Mitä aiot tehdä?
Tohtori Faust (epätoivoisena hiuksiaan raastaen): Me rajaamme heitä ja ja luomme heidän elämäänsä struktuuria. Lääkehoidosta on osoitettu olevan hyötyä! Me neuvottelemme ja sovimme asioista heidän kanssaan. Meillä on hoitosopimukset!
Mefisto: Tai mitä? Kaikkeen auktoriteettiin täytyy sisältyä implisiittisesti uhkaava vihjaus. Mikä se on? Tai te teette mitä? Mihin ryhdytte, jos sopimuksista ei pidetä kiinni?
Faust: Me neuvottelemme heidän kanssaan ja sovimme asioista. Meillä on hoitosopimukset. Me... (purskahtaa itkuun) ... emme voi mitään. Emme voi...
Homunculukset viiltelevät itseään ja paiskovat pleikkareita ja mp-soittimia ympäriinsä hoitajien koettaessa lepytellä ja rauhoitella heitä luvaten kaikenlaista utta ja kivaa, mutta turhaan.
Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni jos en saa sitä ja tätä ja vielä tuota. Vitun horot, painukaa helvettiin. Mä haluun kasvisruokaa, hampurilaisia, uusia pelejä. Kaikkea mulle ja heti.
Homunculukset ovat nyt kaikkivaltiaita. He ovat koskemattomia, ja he tietävät sen.
Omaisten kuoro laulaa: Kenen on vastuu jos! Kuka ottaa vastuun? Kuka ottaa vastuun? He ovat itsetuhoisia! Itsetuhoisiiaa aa aaa! Pitääkö ensin sattua jotakin, ennenkuin kukaan ottaa vastuun? Vaaas tuuu uuun?
Homunculukset viiltelevät itseään dramaattisesti ilkkuen vallallaan. Tohtori Faust surmaa itsensä, ja hoitajat poistuvat sairaslomille.
Mefisto (homunculuksille): Teidät uloskirjoitetaan.
Siipien havinaa. Ilta-Lööpin reportteri ottaa valokuvia. Otsikot kirkuvat. Vakavasti masentunut nuori uloskirjoitettiin sairaalasta kesken hoidon! Keskustelupalstat ja foorumit repeävät. Miten tämä on mahdollista?!
Siipien havinaa. Oikeuskanslerit ja oikeusasiamiehet liihottelevat paikalle. Omaisten kuoro messuaa. Psykiatrit ja psykologit hymisevät pylväitten nokissa käypähoitosuosituksia, meta-analyysejä ja Cochrane-katsauksia.
Mefisto korjaa tohtori Faustin sielun.
Sunday, February 07, 2010
Kontrasti
Koska vanhat urheiluautot ovat hieman kallis harrastus, olin lauantain lisätöissä. En siis päivystämässä, enkä ylitöissä, vaan lisätöissä. Jos termi tuntuu hämärältä, pk. KVG.
Normaalipäivässäni yli puolet ajoista on päivystysaikoja, ja oikeat päivystyspotilaat tulevat tietenkin aikaa varaamatta. Päivä ei ole hetkeäkään omassa hallinnassa. Korostan, että tämä pieni terveysasema on yksi parhaista ja mukavimmista. Se tarkoittaa sitä, että aamulla töihin lähtiessä ei yleensä tunne kuvotusta, mutta se on sitä siitä huolimatta. En tiedä, mikä on tämän työmaan salaisuus. Feng Shui?
Nyt lauantaina kaksitoista kiireetöntä ajanvarauspotilasta, taukoineen vajaassa kuudessa tunnissa, tietäen heti aamulla, että tähän ei tule mitään lisää. Ei yhtään mitään. Ei lippulappuja, ei soittopyyntöjä, ei hihassa roikkumisia, ei mitään. Hässäkkä ja yllättävät ambulanssipaarien kolinat eivät koskeneet minua, vaan samoissa tiloissa työskentelevää päivystäjää. Ensiavussa, tarkkailussa, kipsihuoneessa ym. lojuneet keskeneräiset tai vielä tutkimatta ("katsomatta") olleet potilaat eivät koskeneet minua. Minun päiväni oli rauhallinen ja järjestetty. Juuri sellainen kuin ihmiset näköjään luulevat tk-lääkärien päivien olevan. Tällainen heillä on mielessään heidän kuvaillessaan mielestään oikeaa lääkärintyötä vastakohtana rahaa kahmalokaupalla repivien ahneiden ja itsekkäitten lääkärien hoitamille surkeille arvauskeskuksille. Jos olisin harjannut saappaani, ajanut partani, pukenut päälleni tahrattoman valkoisen takin ja tunkenut rintataskun täyteen kyniä, ekg-viivottimia, refleksivasaroita ym. rekvisiittaa ja vielä ripustanut stetoskoopin kaulaani, olisin kelvannut minkä hyvänsä luotettavuutta uhkuvan yksityisen lääkäriaseman mainokseen.
Jos arvioisin varovaisesti ja alakanttiin, että yksityisvastaanoton potilaasta verojen ja kulujen jälkeen jäisi kaksikymppiä käteen, puhdas tuotto olisi ollut 240€ tuolta lyhyeltä päivältä. Jos tekisin 20 työpäivää kuukaudessa, käteen jäsi puhtaana 4800€, eli enemmän kuin nyt. Vertailun vuoksi eilen otin vastaan ja myöskin hoidin 19 potilasta, joista 10 oli päivystyspotilaita, ja näistä kolme punaisillla päällekkäisajoilla. Lisäksi lippulaput, käytäväkonsultaatiot ja sh:n varmistukset. Ero on huikea.
Johtopäätöksiä?
Normaalipäivässäni yli puolet ajoista on päivystysaikoja, ja oikeat päivystyspotilaat tulevat tietenkin aikaa varaamatta. Päivä ei ole hetkeäkään omassa hallinnassa. Korostan, että tämä pieni terveysasema on yksi parhaista ja mukavimmista. Se tarkoittaa sitä, että aamulla töihin lähtiessä ei yleensä tunne kuvotusta, mutta se on sitä siitä huolimatta. En tiedä, mikä on tämän työmaan salaisuus. Feng Shui?
Nyt lauantaina kaksitoista kiireetöntä ajanvarauspotilasta, taukoineen vajaassa kuudessa tunnissa, tietäen heti aamulla, että tähän ei tule mitään lisää. Ei yhtään mitään. Ei lippulappuja, ei soittopyyntöjä, ei hihassa roikkumisia, ei mitään. Hässäkkä ja yllättävät ambulanssipaarien kolinat eivät koskeneet minua, vaan samoissa tiloissa työskentelevää päivystäjää. Ensiavussa, tarkkailussa, kipsihuoneessa ym. lojuneet keskeneräiset tai vielä tutkimatta ("katsomatta") olleet potilaat eivät koskeneet minua. Minun päiväni oli rauhallinen ja järjestetty. Juuri sellainen kuin ihmiset näköjään luulevat tk-lääkärien päivien olevan. Tällainen heillä on mielessään heidän kuvaillessaan mielestään oikeaa lääkärintyötä vastakohtana rahaa kahmalokaupalla repivien ahneiden ja itsekkäitten lääkärien hoitamille surkeille arvauskeskuksille. Jos olisin harjannut saappaani, ajanut partani, pukenut päälleni tahrattoman valkoisen takin ja tunkenut rintataskun täyteen kyniä, ekg-viivottimia, refleksivasaroita ym. rekvisiittaa ja vielä ripustanut stetoskoopin kaulaani, olisin kelvannut minkä hyvänsä luotettavuutta uhkuvan yksityisen lääkäriaseman mainokseen.
Jos arvioisin varovaisesti ja alakanttiin, että yksityisvastaanoton potilaasta verojen ja kulujen jälkeen jäisi kaksikymppiä käteen, puhdas tuotto olisi ollut 240€ tuolta lyhyeltä päivältä. Jos tekisin 20 työpäivää kuukaudessa, käteen jäsi puhtaana 4800€, eli enemmän kuin nyt. Vertailun vuoksi eilen otin vastaan ja myöskin hoidin 19 potilasta, joista 10 oli päivystyspotilaita, ja näistä kolme punaisillla päällekkäisajoilla. Lisäksi lippulaput, käytäväkonsultaatiot ja sh:n varmistukset. Ero on huikea.
Johtopäätöksiä?
Wednesday, February 03, 2010
Das Schloß
Seuraava potilas on täysin keksitty, ja oikeastihan tällaista ei tietenkään voisi tapahtua. Eihän?
3.8.04
... öööh... saneluasanelua potilaasta Joose K. keuhkot auskultoiden pneumonisia ritinöitä ällaa pikaserppi seitkytkaks... oooh... väsynyt vaikutelma ...siis... roksibion kolmesataa millii kaks viikkoo ja äsveeaaa ja tuota ...ööö... kontrolliseeärpee ennen töihin paluuta... ja ... sanelun loppu... sanellut Tahvo Tumpura veeaateekooäl.
14.8.04
... Ja sanelua potilaasta Joose K. Katso edellä. Nyt kontrollissa. Labrat normaalit, edelleen väsynyt. Jatketaan SVA vielä yksi viikko. Sanellut Eri Nopsa, va. tkl.
08.10.04
... hengenahdistuksen tunnetta, papereiden mukaan väsymysproblematiikkaa ollut, RR 152/92, Hb 155, Vs 6.4, SaO2 07%, CRP 12 lievään virusinfektioon sopien. Auskultaatiossa lievät limarohinat oikealta. Tupakoi. Ei päivystyksellistä hoidettavaa. Tarvittavat jatkoselvittelyt oman tk-lääkärin kautta. Anni Umpela, va.tkl.
12.12.04
... Ja Joose K. Hakeutunut päivystysvastaanotolle pitkään jatkuneen jaksamis- ja hyperventilaatiotyyppiseltä vaikuttavan hengenahdistusongelman vuoksi. Depressiivinen olemus. Haluaa keuhkokuvalle, joten tehdään nyt thx-pyyntö. Lasse Laikka, va.tkl.
3.1.05
... ritinät molemmin puolin. CRP 152. Otetaan osastolle ja i.v. Zinaceff 1,5g x 2. Osatonlääkäri päättää aamulla mahdollisista jatkotutkimuksista. Mielialaongelmista ollut viitteitä aiemminkin. Yöksi voi antaa Ketipinor 50mg 1-2 tp
7.1.05
...papereiden mukaan jonkinasteisesta psyykenproblematiikasta kärsivä mies. Ollut vuodeosastolla molemminpuolisen pneumonian vuoksi ja hoidettu i.v. Zinaceffilla. CRP kääntynyt kaskuun ja lähtiessä 42. Jatketaan vielä kotiutuessa Cipr___ (Sanan loppu ei kuulu. Cipralex?/vh) 250 mg x 2 viikon ajan. Reseptit lähtiessä. Tämä sanelu on tehty jälkikäteen papereista potilaan jo kotiuduttua.
Dg J18.9, F32.9 Raimo Rento lk amanuessi/ Onni Alttis lk, va.tkl
23.03.05
... Joose.K. psyykenpotilas, jolla runsaasti somatisointiin viittaavia käyntejä. Saamaansa Cipralexia ja Ketipinoria ei nyttemmin ole ilmeisesti käyttänyt. Nyt päivystyksessä valittaa oikean puoleista kylkipistosta. Auskultoiden lievät limarohinat, oikea puoli varsin siistin kuuloista. CRP 58. Saa Roxibion 150mg x 2 kymmenen päivää. Thorax-kuva papereiden mukaan otettu joulukuussa. Simo Säyseä va.tkl
11.04.05
... pitkään kärsinyt mielenterveysongelmista. Tullut päivystysvastaanotolle koettuaan hengenahdistuksen pahentuneen. Keuhkot ausk. hiljaiset hengitysäänet, oikea keskilohko hieman ritisee vasta sairastettuun pneumoniaan sopien, CRP 24, Hb 135, Vs 7,2, SaO2 92%, RR 194/101. Ekg:ssä nopea flimmeri, kammiovaste noin 130. Saa i.v. Seloken 5mg x 2 ja seurannassa rytmi kääntyy sinukseen kahden tunnin aikana. Voi poistua. Tiina Tiuha, va.tkl.
26.04.05
...Kyseessä on psyykenkroonikko, jolla ollut flimmeriepisodeja. Saamiaan lääkityksiä ei ilmeisesti ole käyttänyt. Ei kuitenkaan avointa psykoottisuutta. Hakeutuu päivystysvastaanotolle rintatuntemusten vuoksi. Ekg: ssä sinustakykardia 101/min, RR 192/110. Auskultaatiossa limarohinat l.a. CRP 32. Doxisykliini 150mg x 2 bronkiittiin. Opastettu paperipussihengitys ja ohjattu depressiohoitajan vastaanotolle. Reino Riuska va.tkl.
07.05.05
...Joose K. Sairastaa skitsofreniaa, lääkkeiden otto ilmeisen epäsäännöllistä. Nyt ambulanssi tuo. Kauppakeskuksessa jämähtänyt istumaan pääsemättä ylös. Jähmeä, liikkumaton. Ei tule kunnolla kontaktiin. Epäilee lääkäreiden juonittelevan häntä vastaan. Iho hikinen, takykardinen rytmi, alkometri 0, RR 205/110, CRP 28, Vs 7.3. Katatoninen. Tehdään M1- lähete. Heimo Hilpeä va.tkl.
12.05.05
... Tulee psykiatriselta osastolta yleistilan laskun vuoksi. Tahdosta riippumattomassa hoidossa. Tänään ei kunnolla heräteltävissä. RR 201/112. Nopea flimmeri, kammiovaste 160. SaO2 86, CRP 235, Hb 117, Vs 8.4. FIDD 5,4. Vastailee hitaasti, oikean puolen hemioireisto...
... pään TT:ssä vasemman puolen laaja infarktaatio... Thorax-kuvassa oikealla puolella laajalti pleuranesteilyä ja atelektaasimuutoksia, jotka näkyvät vähäisempinä jo viime joulukuussa tk:ssa otetussa kuvassa. Kuvaa ei ole ilmeisesti katsottu tai lausuttu lainkaan...
... Thoraxin TT:ssä malignisuspekti tuumori oikeassa alalohkossa, noin 5x3x4 cm... siirtyy neuroteholta nyt keuhko-osastolle. Yleissairaalapsykiatria konsultoitu lääkityksestä, Cipralex 20mg x 1 saa jatkua. Muu lääkitys...
3.8.04
... öööh... saneluasanelua potilaasta Joose K. keuhkot auskultoiden pneumonisia ritinöitä ällaa pikaserppi seitkytkaks... oooh... väsynyt vaikutelma ...siis... roksibion kolmesataa millii kaks viikkoo ja äsveeaaa ja tuota ...ööö... kontrolliseeärpee ennen töihin paluuta... ja ... sanelun loppu... sanellut Tahvo Tumpura veeaateekooäl.
14.8.04
... Ja sanelua potilaasta Joose K. Katso edellä. Nyt kontrollissa. Labrat normaalit, edelleen väsynyt. Jatketaan SVA vielä yksi viikko. Sanellut Eri Nopsa, va. tkl.
08.10.04
... hengenahdistuksen tunnetta, papereiden mukaan väsymysproblematiikkaa ollut, RR 152/92, Hb 155, Vs 6.4, SaO2 07%, CRP 12 lievään virusinfektioon sopien. Auskultaatiossa lievät limarohinat oikealta. Tupakoi. Ei päivystyksellistä hoidettavaa. Tarvittavat jatkoselvittelyt oman tk-lääkärin kautta. Anni Umpela, va.tkl.
12.12.04
... Ja Joose K. Hakeutunut päivystysvastaanotolle pitkään jatkuneen jaksamis- ja hyperventilaatiotyyppiseltä vaikuttavan hengenahdistusongelman vuoksi. Depressiivinen olemus. Haluaa keuhkokuvalle, joten tehdään nyt thx-pyyntö. Lasse Laikka, va.tkl.
3.1.05
... ritinät molemmin puolin. CRP 152. Otetaan osastolle ja i.v. Zinaceff 1,5g x 2. Osatonlääkäri päättää aamulla mahdollisista jatkotutkimuksista. Mielialaongelmista ollut viitteitä aiemminkin. Yöksi voi antaa Ketipinor 50mg 1-2 tp
7.1.05
...papereiden mukaan jonkinasteisesta psyykenproblematiikasta kärsivä mies. Ollut vuodeosastolla molemminpuolisen pneumonian vuoksi ja hoidettu i.v. Zinaceffilla. CRP kääntynyt kaskuun ja lähtiessä 42. Jatketaan vielä kotiutuessa Cipr___ (Sanan loppu ei kuulu. Cipralex?/vh) 250 mg x 2 viikon ajan. Reseptit lähtiessä. Tämä sanelu on tehty jälkikäteen papereista potilaan jo kotiuduttua.
Dg J18.9, F32.9 Raimo Rento lk amanuessi/ Onni Alttis lk, va.tkl
23.03.05
... Joose.K. psyykenpotilas, jolla runsaasti somatisointiin viittaavia käyntejä. Saamaansa Cipralexia ja Ketipinoria ei nyttemmin ole ilmeisesti käyttänyt. Nyt päivystyksessä valittaa oikean puoleista kylkipistosta. Auskultoiden lievät limarohinat, oikea puoli varsin siistin kuuloista. CRP 58. Saa Roxibion 150mg x 2 kymmenen päivää. Thorax-kuva papereiden mukaan otettu joulukuussa. Simo Säyseä va.tkl
11.04.05
... pitkään kärsinyt mielenterveysongelmista. Tullut päivystysvastaanotolle koettuaan hengenahdistuksen pahentuneen. Keuhkot ausk. hiljaiset hengitysäänet, oikea keskilohko hieman ritisee vasta sairastettuun pneumoniaan sopien, CRP 24, Hb 135, Vs 7,2, SaO2 92%, RR 194/101. Ekg:ssä nopea flimmeri, kammiovaste noin 130. Saa i.v. Seloken 5mg x 2 ja seurannassa rytmi kääntyy sinukseen kahden tunnin aikana. Voi poistua. Tiina Tiuha, va.tkl.
26.04.05
...Kyseessä on psyykenkroonikko, jolla ollut flimmeriepisodeja. Saamiaan lääkityksiä ei ilmeisesti ole käyttänyt. Ei kuitenkaan avointa psykoottisuutta. Hakeutuu päivystysvastaanotolle rintatuntemusten vuoksi. Ekg: ssä sinustakykardia 101/min, RR 192/110. Auskultaatiossa limarohinat l.a. CRP 32. Doxisykliini 150mg x 2 bronkiittiin. Opastettu paperipussihengitys ja ohjattu depressiohoitajan vastaanotolle. Reino Riuska va.tkl.
07.05.05
...Joose K. Sairastaa skitsofreniaa, lääkkeiden otto ilmeisen epäsäännöllistä. Nyt ambulanssi tuo. Kauppakeskuksessa jämähtänyt istumaan pääsemättä ylös. Jähmeä, liikkumaton. Ei tule kunnolla kontaktiin. Epäilee lääkäreiden juonittelevan häntä vastaan. Iho hikinen, takykardinen rytmi, alkometri 0, RR 205/110, CRP 28, Vs 7.3. Katatoninen. Tehdään M1- lähete. Heimo Hilpeä va.tkl.
12.05.05
... Tulee psykiatriselta osastolta yleistilan laskun vuoksi. Tahdosta riippumattomassa hoidossa. Tänään ei kunnolla heräteltävissä. RR 201/112. Nopea flimmeri, kammiovaste 160. SaO2 86, CRP 235, Hb 117, Vs 8.4. FIDD 5,4. Vastailee hitaasti, oikean puolen hemioireisto...
... pään TT:ssä vasemman puolen laaja infarktaatio... Thorax-kuvassa oikealla puolella laajalti pleuranesteilyä ja atelektaasimuutoksia, jotka näkyvät vähäisempinä jo viime joulukuussa tk:ssa otetussa kuvassa. Kuvaa ei ole ilmeisesti katsottu tai lausuttu lainkaan...
... Thoraxin TT:ssä malignisuspekti tuumori oikeassa alalohkossa, noin 5x3x4 cm... siirtyy neuroteholta nyt keuhko-osastolle. Yleissairaalapsykiatria konsultoitu lääkityksestä, Cipralex 20mg x 1 saa jatkua. Muu lääkitys...
Monday, January 04, 2010
Lääkitys kohdallaan II
Useimmat meistä tuntevat "työuupumuksen" vuoksi pitkillä sairaslomilla olleita, ehkä jopa eläkkeelle päätyneitä. Vaikka kaikkien kriteerien mukaan työuupumus onkin kiistatta ollut paras ja kuvaavin termi niin sisällöllisesti kuin etiologisestikin, ja vaikka "työuupumus" on saattanut lukeakin alkuperäisessä A-todistuksessa, tilastoihin jäävä diagnoosinumero ja sairaspäivärahaetuuden oikeutus on psykiatrinen masennusdiagnoosi F32.xxx, jossa desimaaliosa kuvaa vaikeusastetta ja joskus tilan luonnetta relevanteilta osin, ja se koodi myös esiintyy varmasti jo kaikkein ensimmäisessä A-todistuksessakin. B-todistuksessa työuupumus ei enää edes sanana esiinny, sillä sellainen B-todistus ei menisi läpi, ja ihminen jäisi vaille toimeentuloa, mitä harva haluaa. Näin ollen meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat sairaslomilla ja eläkkeilläkin psyykkisistä syistä itsensä sitä välttämättä edes tietämättä.
Paras ja kuvaavin diagnoosinumero aidolle työuupumukselle olisi Z56.6 , eli "Muu fyysinen ja henkinen kuormitus työhön liittyen". Sillä ei vaan saa sairasajan palkkaa. Sinänsä elämän vastoinkäymiset eivät ymmärrettävästi ole sairauksia, vaikka työkyvyttömiksi saattavat tehdäkin. Diagnoosryhmä Z on juuri tällaisia diagnooseja varten, Lyhyen SVA:n voisi saada myös diagnoosilla R53 väsymys,exhaustio, mutta ei enää B-lausuntoa, sillä silloin jo kysyttäisiin, miksi ja mistä potilas on väsynyt, ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Ritu 53 v on ollut vuosia töissä ASS:illa. Hän on siivonnut, kuurannut, jynssännyt, pessyt eri puolilla kaupunkia lähes kaikkina kellon aikoina paitsi 7:n ja 16:n välillä. Kaksi tuntia siellä, tunti tuolla ja täällä, ja sitten vielä pari tuntia siellä. Toimeen on tultu vaikka niukalti. Lapset kasvatettu ja maailmalle saatettu. Tytär ei töistään paljon kerro, mutta jotain ilmeisen hyvätuloista kuitenkin. Toinen poika on kapiainen, ja näkyypä toisellekin viina maistuvan. Mieskin on, mutta sitä ei aina koirasta erota. Kummatkaan eivät käy töissä.
Epäsäännöllinen ja raskas työ epäsäännöllisinä aikoina kuluttaa ja syö ihmistä. Kaikki tietävät tämän. Ritu on aika kypsä, ja se näkyy. Tupakkaa kuluu. Oikeastaan voisi sanoa, että "niittiä vailla".
Niitti on pakkasaamu klo 04.30. Uskollinen Ford Escort käynnistyy kyllä, mutta jo ennen Kehä III:a termostaatti aukeaa ja Ritu kääntää lämmityslaitteen päälle, jolloin jäähdytin halkeaa. Hankalaan paikkaan ei voi pysähtyä, ja järkevän paikan löydyttyä on jo kannentiivistekin mennyt, sekä kaikki jakopään kamat. Ritulla keittää myös, mutta poissaolon syyksi kelpaa vain sairaus ja siitä todistus.
Työterveyshoitajalla Ritu jo itkee. Hän myös tärisee raivosta. Kunniansa kuulevat koko Systeemi yleensä, kaikki herrat, ja ASS erityisesti. Poika on puhelimessa arvioinut remontin hinnaksi vähintään siinä tonnin luokkaa. Halvemmaksi tulee ostaa uusi auto. Joulua ei tänä vuonna tule, mutta sähkölasku kyllä, ja joukko muita laskuja onkin jo paikalla.
Ritu on lopussa, mutta hänellä ei ole edes yskää, joten työterveyshoitaja ei voi edes flunssan varjolla antaa sitä 3 vrk:a sairaslomaa, mihin hänellä on valtuudet. Hoitaja varaa siis päivystyksellisen lääkäriajan. Työterveyssopimus ASS:lla on paikallisen terveyskeskuksen kanssa.
Ajan hetkellä H tk-päivystyksessä on hivenen kiire. Päivystävä kandidaatti ei oikein saa selvää Ritun selityksestä, mutta tunnistaa maagisen sanan "sairasloma", sekä ilmiselvät psyykkiset oireet. SVA 3 viikkoa diagnoosilla F32.9. Näytepakkaus Cipralexia (ottakaa noita yksi aamuisin), ja kun Ritu vielä hoksaa toivoa "nukahtamislääkettä", resepti Zopinox 7,5mg No XXX (ottakaa noita yksi iltaisin). Seuraava potilas.
Loma sopii Ritulle. Hän tuntee olonsa paremmaksi kuin vuosiin. Vuosilomat onkin tähän asti aina otettu rahana. -92 Astrakin maksoi vain 300€. Ajatus työhön paluusta on äärimmäisen vastenmielinen. Työnantajakin ilmaisee toiveensa, ettei Ritu ihan vielä palaisi, sillä hänen paikkaajansa on lupaava, ja palapelin kasaaminen taas uudestaan olisi työlästä ja hankalaa kaikille. Ritu varaakin siis ajan lääkäriltä hyvissä ajoin. Hän on täysin vilpitön. Hän vain nöyrästi toivoo, että saisi huilata vielä hetken. Hänellä ei ole minkäänlaista vilpillistä aikomusta.
Ajan hetkellä H+18 vrk terveyskeskuslääkäri odottaa näkevänsä ränsistyneen ihmisraunion. Kaikkihan tietävät, ettei psykiatrisista sairauksista sillai oikeasti parane. Mielenterveysbarometri on aivan oikeassa. Ei kukaan vakavissaan usko psykiatrisen potilaan paranevan tai kuntoutuvan, saati töihin palaavan. Myös sinä voit sairastua. Psykiatrian poliklinikoilla loppuarvio on suuri harvinaisuus.
Ritu on levännyt, pirteä, iloinen ja optimistinen, ja tietää sen itsekin. Hän myös tietää, mistä se johtuu. Hänen vilpitön toiveensa on saada vielä vähän lisää ihmelääkettä.Sehän ei ole kohtuuton pyyntö, eihän?
Lääkärin aivoissa jarrut vinkuvat. Ammattilaisen varmuudella hän on heti muuttuneen tilanteen tasalla ja kohdistaa kyselynsä uuteen aspektiin.
Hyväntuulinen ja toiveikas Ritu elehtii innokkaasti kertoessaan tilanteestaan. Hän on karjalainen, ja melkein voi mielessään nähdä pöydälle jääneen haitarin vieläkin soivan mummon kotona Käkisalmessa. Talo on tosin jo purettu.
Hän myöntää auliisti miestenkin häntä kiinnostavan, kerran sitä kysytään. Hän tietää myös, että kiinnostus ei ole yksipuolista.
Hän kertoo myös tarvitsevansa vähemmän unta nykyään. Ihmekös tuo. Kerrankin on saanut nukkua kunnolla.
Kun ASS työpaikkana tulee puheeksi, Ritu ottaa kyllä lämpöä. Ei sitä taloa kukaan rakasta. Ritu oikein kiihtyy, kun vähän innostetaan. Hän lähes sekoaa sanoissaan. Hänen ei ole tarvinnut koskaan opetella selittämisen taitoa.
Jos maailma olisi avoin, Ritulta eivät ideat loppuisi. Hän voisi vaikka lähteä iltalukioonkin, tai heivata miehensä tai koiransa (hän ei koskaan ole oikein varma, kumpi on kumpi) ja hankkia uuden. Sarkasmivaroitus jää tosin antamatta.
Hän ei ole käynyt Lenitan tyylikoulua, ja meikki on ehkä hieman yliampuvaa. Toisaalta hän pitää siitä, että päät vieläkin kääntyvät. Hän myöntää kyllä auliisti, että hänen käytöksensä saattaa olla nyt hieman toisenlaista kuin yleensä.
Lääkäri jatkaa sairaslomaa. SVA ad 60 vrk ja diagnoosinumero vaihtuu. F31 (susp) ja selvitykseksi vielä, että "ohjattu jatkotutkimuksiin". Hoidonporrastuksen mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö kuuluu erikoissairaanhoitoon, ja Ritu on saanut Youngin mania-asteikolla 28p. Tämä on vain viitteellinen työkalu, mutta suuntaa antava. Katkaisuraja on kaksikymmentä.
Ritu ymmärtää sairasloman vielä jatkuvan. Lääkäri kertoo tekevänsä lähetteen erikoissairaanhoitoon ja kehottaa vielä heti lopettamaan viime kerralla aloitetun Cipralexin. Ritu ei ole avannutkaan koko askia, mutta ei kehtaa sanoa sitä. Kerran nyt kuitenkin lääkkeistä puhutaan, uusitaan nopeasti tuo Zopinox.
Psykiatrian poliklinikalla lähetteet käsitellään tiimillä. Sosiaalihoitaja havaitsee heti oleellisen ja huomauttaa, että Ritu tarvitsee B-lausunnon. Asiaankuuluva merkintä tehdään ajanvaraustietoihin. Samoin erikoislääkäri huomaa, että mielialantasaaja näkyy puuttuvan. Toivottavasti ensi kuulle saadaan joku lääkäri.
Ensi kuulle on saatu joku lääkäri. Kandidaatti K. on tehnyt tähänastisen uransa ensiavun kirurgipäivystäjänä, mutta lopputenttien aikaan se olisi liian rankkaa, ja kun MedAll oli tehnyt tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, hän on edellisiltana vilkaissut Achten, Alasen ja Tienarin Psykiatria 1:tä sekä Huttusen teosta Psyykenlääkkeiden valinta ja käyttö. Homma hanskassa. Kandidaatti K. on nopeudestaan kuuluisa.
Ajan hetkellä H+67 vrk Ritu istuu psykiatrin vastaanotolla. Hän on hätääntynyt ja paniikissa, sillä hänelle on nyt vasta realisoitunut, että hänen työsuhteensa on ollut määräaikainen, ja että sitä ei ole jatkettu. Kandidaatti K. toteaa ja kirjaa affektin. B-lausunnolla sairaslomaa puoli vuotta. Keskittymiskyvyttömyys, affektilabiilius, univaikeudet ja impulssikontrollin vaillinaisuus työkyvyttömyyden konkreettisina syinä. Dg F31.6. Kandidaatti K. valitsee ensijaislääkkeeksi Abilify 10mg x 1, sillä se on helppo lääke. Annostitrauksia ei juurikaan tarvita. Yleensä yksi koko sopii kaikille. Uusitaan myös Zopinox numerona C, ettei tarvitse jatkuvasti juosta. Sairaanhoitajalla kontrollit kuukausittain. Lääkäriaika puolen vuoden päähän uutta B-lausuntoa varten.
Tiimillä sairaanhoitaja raportoi kuukausittain Ritun grandiööseistä suunnitelmista elättää itsensä ompelijana tai pukusuunnittelijana tms. Oppilaitokset onneksi vaativat T-todistuksia, joten tuhoisimmat ideat esim. hoitoalalle kouluttautumisesta saadaan torpattua. Univaikeudet korostuvat, ja jonkinasteista seksuaalista holtittomuuttakin alkaa näkyä. Lääkemyönteinen Ritu sentään onneksi on.
Ajan hetkellä H+239 vrk Ritu istuu jälleen psykiatrin vastaanotolla. B-lausuntokäynti. Ritu on tehnyt mielenkiintoisen havainnon,mutta ei pidä tarpeellisena kertoa siitä. Kun kaksikaan Zopinoxia ei enää kunnolla nukuttanut häntä, hän haki kokeeksi apteekista yhden paketin Abilifya toivoen saavansa sillä nukuttua. Siinä menivät viimeisetkin unet, mutta hän huomasi lääkkeen saavan aikaan aivan hillittömän panetuksen. Se on vain yllättävän pitkävaikutteinen, joten hieman tarkkana saa olla. Mies ja koira ovat saaneet nyt lähteä. B-lausunnolla sairaslomaa ensisijaisuusajan loppuun, ja lääkitykseen lisätään Ketipinor nostaen nopeasti tavoiteannokseen 800mg vuorokaudessa. Ritu ei koskaan tule hakeneeeksi ensimmäistäkään pakettia, vaikka samalla lausunnolla hän saa myös erityiskorvattavuuden. Reseptejä uusiessa kukaan ei jää tuijottamaan toimitusmerkintöihin.
Ajan hetkellä H+487 vrk psyk polin eurovaihettaan suorittava naislääkäri huomaa hieman kateellisena ihmettelevänsä, miten kroonisella mielenterveyskuntoutujalla voi olla varaa pukeutua mielettömän kalliiseen Ritoun pukuun, josta hän voi vain haaveilla. Värit säihkyvät, ja leikkaus on mielikuvituksellinen. Kuntoutustuki vuodeksi. Päivätoiminnassa käynnit 2 kertaa viikossa, joista toteutuu kaikkiaan yksi (1) kerta. Ritu kroonistuu hyvää vauhtia.
Paras ja kuvaavin diagnoosinumero aidolle työuupumukselle olisi Z56.6 , eli "Muu fyysinen ja henkinen kuormitus työhön liittyen". Sillä ei vaan saa sairasajan palkkaa. Sinänsä elämän vastoinkäymiset eivät ymmärrettävästi ole sairauksia, vaikka työkyvyttömiksi saattavat tehdäkin. Diagnoosryhmä Z on juuri tällaisia diagnooseja varten, Lyhyen SVA:n voisi saada myös diagnoosilla R53 väsymys,exhaustio, mutta ei enää B-lausuntoa, sillä silloin jo kysyttäisiin, miksi ja mistä potilas on väsynyt, ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Ritu 53 v on ollut vuosia töissä ASS:illa. Hän on siivonnut, kuurannut, jynssännyt, pessyt eri puolilla kaupunkia lähes kaikkina kellon aikoina paitsi 7:n ja 16:n välillä. Kaksi tuntia siellä, tunti tuolla ja täällä, ja sitten vielä pari tuntia siellä. Toimeen on tultu vaikka niukalti. Lapset kasvatettu ja maailmalle saatettu. Tytär ei töistään paljon kerro, mutta jotain ilmeisen hyvätuloista kuitenkin. Toinen poika on kapiainen, ja näkyypä toisellekin viina maistuvan. Mieskin on, mutta sitä ei aina koirasta erota. Kummatkaan eivät käy töissä.
Epäsäännöllinen ja raskas työ epäsäännöllisinä aikoina kuluttaa ja syö ihmistä. Kaikki tietävät tämän. Ritu on aika kypsä, ja se näkyy. Tupakkaa kuluu. Oikeastaan voisi sanoa, että "niittiä vailla".
Niitti on pakkasaamu klo 04.30. Uskollinen Ford Escort käynnistyy kyllä, mutta jo ennen Kehä III:a termostaatti aukeaa ja Ritu kääntää lämmityslaitteen päälle, jolloin jäähdytin halkeaa. Hankalaan paikkaan ei voi pysähtyä, ja järkevän paikan löydyttyä on jo kannentiivistekin mennyt, sekä kaikki jakopään kamat. Ritulla keittää myös, mutta poissaolon syyksi kelpaa vain sairaus ja siitä todistus.
Työterveyshoitajalla Ritu jo itkee. Hän myös tärisee raivosta. Kunniansa kuulevat koko Systeemi yleensä, kaikki herrat, ja ASS erityisesti. Poika on puhelimessa arvioinut remontin hinnaksi vähintään siinä tonnin luokkaa. Halvemmaksi tulee ostaa uusi auto. Joulua ei tänä vuonna tule, mutta sähkölasku kyllä, ja joukko muita laskuja onkin jo paikalla.
Ritu on lopussa, mutta hänellä ei ole edes yskää, joten työterveyshoitaja ei voi edes flunssan varjolla antaa sitä 3 vrk:a sairaslomaa, mihin hänellä on valtuudet. Hoitaja varaa siis päivystyksellisen lääkäriajan. Työterveyssopimus ASS:lla on paikallisen terveyskeskuksen kanssa.
Ajan hetkellä H tk-päivystyksessä on hivenen kiire. Päivystävä kandidaatti ei oikein saa selvää Ritun selityksestä, mutta tunnistaa maagisen sanan "sairasloma", sekä ilmiselvät psyykkiset oireet. SVA 3 viikkoa diagnoosilla F32.9. Näytepakkaus Cipralexia (ottakaa noita yksi aamuisin), ja kun Ritu vielä hoksaa toivoa "nukahtamislääkettä", resepti Zopinox 7,5mg No XXX (ottakaa noita yksi iltaisin). Seuraava potilas.
Loma sopii Ritulle. Hän tuntee olonsa paremmaksi kuin vuosiin. Vuosilomat onkin tähän asti aina otettu rahana. -92 Astrakin maksoi vain 300€. Ajatus työhön paluusta on äärimmäisen vastenmielinen. Työnantajakin ilmaisee toiveensa, ettei Ritu ihan vielä palaisi, sillä hänen paikkaajansa on lupaava, ja palapelin kasaaminen taas uudestaan olisi työlästä ja hankalaa kaikille. Ritu varaakin siis ajan lääkäriltä hyvissä ajoin. Hän on täysin vilpitön. Hän vain nöyrästi toivoo, että saisi huilata vielä hetken. Hänellä ei ole minkäänlaista vilpillistä aikomusta.
Ajan hetkellä H+18 vrk terveyskeskuslääkäri odottaa näkevänsä ränsistyneen ihmisraunion. Kaikkihan tietävät, ettei psykiatrisista sairauksista sillai oikeasti parane. Mielenterveysbarometri on aivan oikeassa. Ei kukaan vakavissaan usko psykiatrisen potilaan paranevan tai kuntoutuvan, saati töihin palaavan. Myös sinä voit sairastua. Psykiatrian poliklinikoilla loppuarvio on suuri harvinaisuus.
Ritu on levännyt, pirteä, iloinen ja optimistinen, ja tietää sen itsekin. Hän myös tietää, mistä se johtuu. Hänen vilpitön toiveensa on saada vielä vähän lisää ihmelääkettä.Sehän ei ole kohtuuton pyyntö, eihän?
Lääkärin aivoissa jarrut vinkuvat. Ammattilaisen varmuudella hän on heti muuttuneen tilanteen tasalla ja kohdistaa kyselynsä uuteen aspektiin.
Hyväntuulinen ja toiveikas Ritu elehtii innokkaasti kertoessaan tilanteestaan. Hän on karjalainen, ja melkein voi mielessään nähdä pöydälle jääneen haitarin vieläkin soivan mummon kotona Käkisalmessa. Talo on tosin jo purettu.
Hän myöntää auliisti miestenkin häntä kiinnostavan, kerran sitä kysytään. Hän tietää myös, että kiinnostus ei ole yksipuolista.
Hän kertoo myös tarvitsevansa vähemmän unta nykyään. Ihmekös tuo. Kerrankin on saanut nukkua kunnolla.
Kun ASS työpaikkana tulee puheeksi, Ritu ottaa kyllä lämpöä. Ei sitä taloa kukaan rakasta. Ritu oikein kiihtyy, kun vähän innostetaan. Hän lähes sekoaa sanoissaan. Hänen ei ole tarvinnut koskaan opetella selittämisen taitoa.
Jos maailma olisi avoin, Ritulta eivät ideat loppuisi. Hän voisi vaikka lähteä iltalukioonkin, tai heivata miehensä tai koiransa (hän ei koskaan ole oikein varma, kumpi on kumpi) ja hankkia uuden. Sarkasmivaroitus jää tosin antamatta.
Hän ei ole käynyt Lenitan tyylikoulua, ja meikki on ehkä hieman yliampuvaa. Toisaalta hän pitää siitä, että päät vieläkin kääntyvät. Hän myöntää kyllä auliisti, että hänen käytöksensä saattaa olla nyt hieman toisenlaista kuin yleensä.
Lääkäri jatkaa sairaslomaa. SVA ad 60 vrk ja diagnoosinumero vaihtuu. F31 (susp) ja selvitykseksi vielä, että "ohjattu jatkotutkimuksiin". Hoidonporrastuksen mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö kuuluu erikoissairaanhoitoon, ja Ritu on saanut Youngin mania-asteikolla 28p. Tämä on vain viitteellinen työkalu, mutta suuntaa antava. Katkaisuraja on kaksikymmentä.
Ritu ymmärtää sairasloman vielä jatkuvan. Lääkäri kertoo tekevänsä lähetteen erikoissairaanhoitoon ja kehottaa vielä heti lopettamaan viime kerralla aloitetun Cipralexin. Ritu ei ole avannutkaan koko askia, mutta ei kehtaa sanoa sitä. Kerran nyt kuitenkin lääkkeistä puhutaan, uusitaan nopeasti tuo Zopinox.
Psykiatrian poliklinikalla lähetteet käsitellään tiimillä. Sosiaalihoitaja havaitsee heti oleellisen ja huomauttaa, että Ritu tarvitsee B-lausunnon. Asiaankuuluva merkintä tehdään ajanvaraustietoihin. Samoin erikoislääkäri huomaa, että mielialantasaaja näkyy puuttuvan. Toivottavasti ensi kuulle saadaan joku lääkäri.
Ensi kuulle on saatu joku lääkäri. Kandidaatti K. on tehnyt tähänastisen uransa ensiavun kirurgipäivystäjänä, mutta lopputenttien aikaan se olisi liian rankkaa, ja kun MedAll oli tehnyt tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, hän on edellisiltana vilkaissut Achten, Alasen ja Tienarin Psykiatria 1:tä sekä Huttusen teosta Psyykenlääkkeiden valinta ja käyttö. Homma hanskassa. Kandidaatti K. on nopeudestaan kuuluisa.
Ajan hetkellä H+67 vrk Ritu istuu psykiatrin vastaanotolla. Hän on hätääntynyt ja paniikissa, sillä hänelle on nyt vasta realisoitunut, että hänen työsuhteensa on ollut määräaikainen, ja että sitä ei ole jatkettu. Kandidaatti K. toteaa ja kirjaa affektin. B-lausunnolla sairaslomaa puoli vuotta. Keskittymiskyvyttömyys, affektilabiilius, univaikeudet ja impulssikontrollin vaillinaisuus työkyvyttömyyden konkreettisina syinä. Dg F31.6. Kandidaatti K. valitsee ensijaislääkkeeksi Abilify 10mg x 1, sillä se on helppo lääke. Annostitrauksia ei juurikaan tarvita. Yleensä yksi koko sopii kaikille. Uusitaan myös Zopinox numerona C, ettei tarvitse jatkuvasti juosta. Sairaanhoitajalla kontrollit kuukausittain. Lääkäriaika puolen vuoden päähän uutta B-lausuntoa varten.
Tiimillä sairaanhoitaja raportoi kuukausittain Ritun grandiööseistä suunnitelmista elättää itsensä ompelijana tai pukusuunnittelijana tms. Oppilaitokset onneksi vaativat T-todistuksia, joten tuhoisimmat ideat esim. hoitoalalle kouluttautumisesta saadaan torpattua. Univaikeudet korostuvat, ja jonkinasteista seksuaalista holtittomuuttakin alkaa näkyä. Lääkemyönteinen Ritu sentään onneksi on.
Ajan hetkellä H+239 vrk Ritu istuu jälleen psykiatrin vastaanotolla. B-lausuntokäynti. Ritu on tehnyt mielenkiintoisen havainnon,mutta ei pidä tarpeellisena kertoa siitä. Kun kaksikaan Zopinoxia ei enää kunnolla nukuttanut häntä, hän haki kokeeksi apteekista yhden paketin Abilifya toivoen saavansa sillä nukuttua. Siinä menivät viimeisetkin unet, mutta hän huomasi lääkkeen saavan aikaan aivan hillittömän panetuksen. Se on vain yllättävän pitkävaikutteinen, joten hieman tarkkana saa olla. Mies ja koira ovat saaneet nyt lähteä. B-lausunnolla sairaslomaa ensisijaisuusajan loppuun, ja lääkitykseen lisätään Ketipinor nostaen nopeasti tavoiteannokseen 800mg vuorokaudessa. Ritu ei koskaan tule hakeneeeksi ensimmäistäkään pakettia, vaikka samalla lausunnolla hän saa myös erityiskorvattavuuden. Reseptejä uusiessa kukaan ei jää tuijottamaan toimitusmerkintöihin.
Ajan hetkellä H+487 vrk psyk polin eurovaihettaan suorittava naislääkäri huomaa hieman kateellisena ihmettelevänsä, miten kroonisella mielenterveyskuntoutujalla voi olla varaa pukeutua mielettömän kalliiseen Ritoun pukuun, josta hän voi vain haaveilla. Värit säihkyvät, ja leikkaus on mielikuvituksellinen. Kuntoutustuki vuodeksi. Päivätoiminnassa käynnit 2 kertaa viikossa, joista toteutuu kaikkiaan yksi (1) kerta. Ritu kroonistuu hyvää vauhtia.
Subscribe to:
Posts (Atom)