Des Pudels Kern

Faustia vapaasti mukaellen.


Mielisairaalamiljöö. Mustiin pukeutuneita homunculuksia lojumassa ympäriinsä kyllästyneen näköisinä. Valkotakkisia hoitajia juoksentelemassa edestakaisin kantaen erilaisia tarjottimia. Tietokonepelejä, ajanvietelehtiä, mp-soittimia ym. ym. kaikkialla. Taustalla pylväitä, joiden nokissa arvokkaan ja luotettavan näköisiä psykiatreja ja psykologeja.

Osastonlääkäri tohtori Faust säntäilee ympäriinsä epätoivoisena.

Eräs Homunculus: Vittu mä en jaksa nousta, etteks te tajuu!

Eräs hoitaja: Kyllä sinun pitäisi nousta nyt syömään. Tästä on sovittu.

Homunculus: Painu vittuun huora!

Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...

Toinen Homunculus: Horoperse! Mun pitää päästä nyt kaupungille! Mun pitää!

Toinen hoitaja: Sinä olet ollut osastolla vasta tunnin. Sinulla ei ole vapaakävelyä.

Homunculus: Saatananvittu. Mä tapan itteni jos mä en pääse!

Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...

Psykiatri pylvään nokasta: Nuorten depressiot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja ovat entistä vaikeammin hoidettavia.

Mefisto (tohtori Faustille): Täällä on säännöt. He eivät noudata niitä. Mitä aiot tehdä?

Tohtori Faust (epätoivoisena hiuksiaan raastaen): Me rajaamme heitä ja ja luomme heidän elämäänsä struktuuria. Lääkehoidosta on osoitettu olevan hyötyä! Me neuvottelemme ja sovimme asioista heidän kanssaan. Meillä on hoitosopimukset!

Mefisto: Tai mitä? Kaikkeen auktoriteettiin täytyy sisältyä implisiittisesti uhkaava vihjaus. Mikä se on? Tai te teette mitä? Mihin ryhdytte, jos sopimuksista ei pidetä kiinni?

Faust: Me neuvottelemme heidän kanssaan ja sovimme asioista. Meillä on hoitosopimukset. Me... (purskahtaa itkuun) ... emme voi mitään. Emme voi...

Homunculukset viiltelevät itseään ja paiskovat pleikkareita ja mp-soittimia ympäriinsä hoitajien koettaessa lepytellä ja rauhoitella heitä luvaten kaikenlaista utta ja kivaa, mutta turhaan.

Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni jos en saa sitä ja tätä ja vielä tuota. Vitun horot, painukaa helvettiin. Mä haluun kasvisruokaa, hampurilaisia, uusia pelejä. Kaikkea mulle ja heti.

Homunculukset ovat nyt kaikkivaltiaita. He ovat koskemattomia, ja he tietävät sen.

Omaisten kuoro laulaa: Kenen on vastuu jos! Kuka ottaa vastuun? Kuka ottaa vastuun? He ovat itsetuhoisia! Itsetuhoisiiaa aa aaa! Pitääkö ensin sattua jotakin, ennenkuin kukaan ottaa vastuun? Vaaas tuuu uuun?

Homunculukset viiltelevät itseään dramaattisesti ilkkuen vallallaan. Tohtori Faust surmaa itsensä, ja hoitajat poistuvat sairaslomille.

Mefisto (homunculuksille): Teidät uloskirjoitetaan.

Siipien havinaa. Ilta-Lööpin reportteri ottaa valokuvia. Otsikot kirkuvat. Vakavasti masentunut nuori uloskirjoitettiin sairaalasta kesken hoidon! Keskustelupalstat ja foorumit repeävät. Miten tämä on mahdollista?!

Siipien havinaa. Oikeuskanslerit ja oikeusasiamiehet liihottelevat paikalle. Omaisten kuoro messuaa. Psykiatrit ja psykologit hymisevät pylväitten nokissa käypähoitosuosituksia, meta-analyysejä ja Cochrane-katsauksia.

Mefisto korjaa tohtori Faustin sielun.