- ... eli miten on mahdollista, että kaikkina tutkiminamme viitenätoista vuotena jokainen potilaanne on saanut teiltä "hoitona" antidepressiivaa, monet jopa useaa, eikä yhdenkään kohdalla tämän tarkoituksenmukaisuutta tai hyödyllisyyttä ole mitenkään jälkeenpäin pohdittu?
-Toveri puheenjohtaja! Minä olen vain tunnollisesti noudattanut kaaderikoulussa saamiani ohjeita! Meitä on nimenomaan opetettu näkemään ja epäilemään masennusta kaikkialla! Meitä on jatkuvasti muistettu masennuksen alidiagnostiikasta! Meillä on ollut lähes kiintiöt täytettävinämme masennuslääkkeitten määräämisessä!
-Minä en ole teidän toverinne! Te olette nilviö ja surkea pelkurimainen myötäilijä! Olette paistatelleet muka asiantuntijan täysin ansiottomassa arvossa kylväen summanmutikassa lääkkeitä ympärillenne tekemättä koskaan mitään oikeaa ja hyödyllistä työtä!
58:nnen artiklan 2. kohdan mukaisesti tämä oikeus tuomitsee teidät...
***
...
-Te siis toimitte työterveyslääkärinä Kusinapaisen kuntayhtymässä näinä kyseisinä vuosina?
-Kyllä.
-Olette määränneet yli kymmenentuhatta päivää sairaslomaa F32 ja F43 diagnooseilla, vaikka sairaskertomuksista selvästi ilmenee, että kyseessä on ollut pakkotahtisen hiostuksen ja kestämättömien työolojen aiheuttamat loppuunpalamiset?
-Joo. Katsokaas muutenhan ei voinut tehdä. Työntekijät olis muuten jääneet ilman sairaspäivien palkkaansa. Jos vaan missään vilahtikin, että kyse oikeesti olis ollut pelkästä työuupumuksesta, kirves olis heilahtanut heti.
-Olette määrännyt myös lähes kaikille näille potilaille masennuslääkettä?
-Se oli vähän pakko. Jos Kela ois ruvennu yhtään syvemmälle katsomaan, sen masennuslääkkeen vaan olis paras olla ollut siellä.
-Teitte näistä ihmisistä myös yli kolmesataa lähetettä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, saamaan vielä lisää lääkkeitä?
-Joo. Se oli vähän pakko kans. Kyllä mä hyvin tiesin, että ei ne siitä sen nuoremmiks ja vahvemmiks tuu, vaikka olisivat syöneet säkillisen pillereitä päivässä, mut hoidon porrastusohjeet vaati sitä. Ei mun pidemmät saikut tai saati eläkepaperit läpi ois menneet. Niihin piti olla psykiatrin nimet alla.
-Te siis tiesitte tämän kaiken olevan huijausta ja teatteria?
-Joo. Kaikkihan tiesi, että tää oli ihan pelkkää paskaa, paitsi potilaat itse ehkä, ja vissiin joku niistä psykiatrian jakkupukuämmistä ehkä saatto itse uskoa niitä juttujaan, mutta kyllä se ihan selvää paskaa oli. Niin vaan piti tehdä.
-Saatatte selvitä kymmenellä vuodella Kymijoen kanavatyömaalla. Vielä pari asiaa...
***
-Psykiatrian professorina kyseisinä vuosina olette julkaisseet 78 artikkelia, joissa kaikissa olette propagoineet väestötasolla entistä laajamittaisemman masennuslääkityksen välttämättömyyttä ja depression näkemisen tärkeyttä kaikkialla. Ettekö koskaan uhranneet ajatustakaan sille, mihin nämä väitteenne oikeastaan perustuivatkaan?
-Urani oli koko ajan vaakalaudalla. Minun oli tehtävä niin. Muu olisi ollut itsemurhaa. Kaikki vilkuilivat toisiaan ja kilpailivat siitä, kuka sai useimmiten mainittua sanan "depressio".
-Ettekö koskaan kummastelleet sitä, että sitten 1970-luvun ei näköjään psykiatrian piirissä ole hetkeäkään, edes sattumalta, tultu epäilleeksi omaa validiteettiaan?
-Eihän sellaista voinut tehdä! Miten arvostuksemme olisi käynyt! Arvostuksen, jonka suurella vaivalla olimme rakentaneet!
-Arvostuksia ei yleensä rakenneta, ne saadaan jos niihin on aihetta.
Jos joku halusi esittää kritiikkiä teidän rakennelmaanne kohtaan, kuka antoi asiantuntijalausunnon kritiikistä?
-Mutta, mutta, mutta... Psykiatria..., siis, tuota..., mutta mutta...
-Muttamuttamutta! Nu davaite Vyborkrik! Te olette siis aina itse olleet todistajana omassa asiassanne, ja teistä se on ihan luonnollista? Teidän uranne päättyy pian aamuvarhain! 58:nnen artiklan 4:nnen kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...
***
-Yksikään potilaistanne ei paperien mukaan ilmeisestikään ole palannut työhön. Yhdenkään lääkitystä ei ole lopetettu. Kahdenkymmenen vuoden ajalta olemme löytäneet vain 37 tekemäänne loppuarviota, joista 21 on muuton vuoksi siirretty muualle "hoitoon", ja loput ovat kuolleet. Yli sataviisikymmentä B-lausuntoa on tehty ilmeisen ennaltasuunnitellusti edes harkitsematta ajatusta, että potilas ei ehkä tarvitsisikaan sitä. Mitä teillä on tähän sanottavaa?
-Mutta mutta mutta... Minä minä minä...
-Lähes sataviisikymmentä todistajaa vannoo, että kerrottuaan vahingossa tunteneensa olonsa ajoittain jopa hyväksi, olette heti määrännyt heille ketiapiinia kertoen heitä uhkaavan todennäköisesti manian. On erinomainen onni, että työpäivää kohden olette ottaneet vastaan vain keskimäärin kaksi potilasta. Muuten vahinko voisi olla vielä suurempi. 58:nnen artiklan 4:n kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...
***
-Miten selitätte sen, että "yli puolet depressioista on epätyypillisiä"? Tämä on teidän oma lauseenne.
-Minä vain olin kuullut sen jostain. Se kuulosti niin hienolta.
-Kuulosti hienolta? Mitä hienoa on käsitteessä, jonka tarkkuus ja informaatioarvo on tuollainen? Mistä ilmiöstä siis tällä pohjalla voisitte sanoa, että kyseessä ei ole depressio? Onko sellaista laisinkaan?
-Minä tein vain työtäni! Kaikki tekivät niin!
***
Aaamuyöllä ovet potkaistaan auki. Ulos sieltä! Davai, davai!
Usva nousee vasta kaivetusta maasta. Matka ei ole pitkä...
.
