Thursday, December 11, 2008

Inhotus

Lääketieteen irvokkain erikoisala on psykiatria. Olotilani ja tuntemukseni nykyisen psykiatrian edessä voisi kuvitella mahdollisesti olevan jotain, mitä Martti Luther olisi saattanut tuntea, jos hänen olisi pitänyt päätyökseen kuunnella ja toimeenpanna paavin konsiilin loputtomia jaarituksia autuaaksijulistamisen yksityiskohdista ja teknisistä menettelyistä tms.

On valaisevaa huomata, että mutatis mutandis lähes kaikki 60-luvun antipsykiatrinen kritiikki ja julistus voidaan tänään esittää lähes aivan saman kaltaisena, ja tällä kertaa vieläpä maaliin osuvana ja paikkansa pitävänä, katseen kestävänä. Psykoosien ja skitsofrenian sijasta kohteena on vaan nyt inflatoitunut ja tunnistamattomaksi pöhöttynyt mielialahäiriöteollisuus, joka on lisäksi poikimassa kaksoisdiagnoosipsykiatriaa, päihdepsykiatriaa ja niiden erikoisyksiköitä, ja luonnollisesti vaatimassa näille resursseja. Turvallisuusnarkomaniansa ja hoiva- ja paapomisviettinsä halvaannuttama yhteiskunta vaatii tätä, ja psykiatria on riemurinnoin ilmoittanut pystyvänsä toimittamaan.

On muistettava, että professorit ovat ennen muuta poliittisia eläimiä. Jos he eivät olisi, he eivät olisi professoreita.

Poliittiset eläimet eivät luo trendejä ja suuntauksia. He haistelevat niitä, ja vaikka vahvistaminen on positiivista molempiin suuntiin, professorit eivät määrää kehityksen suuntia. He vain koittavat ennakoida niitä, kuten spekulantit tänään myyvät öljyä, jonka on määrä löytyäkin vasta joskus kymmenen vuoden päästä. Voidaan sanoa yhteiskunnan saaneen juuri haluamansa ja arvoisensa psykiatrian. Kääntäen voidaan sanoa, että vain tällaisessa yhteiskunnassa voi olla tällaista psykiatriaa. Tämä koskee koko kaukasoidisen geneettisen klusterin äveriäämpää puoliskoa, joka jostain kumman syystä pitää itseään luonnonvakion kaltaisena universaalina normina.

Kun syöpään varmasti pian kuoleva vanhus itkee ja on ahdistunut ja peloissaan, tilannetta ei voi hoitaa kukaan muut kuin psykiatrian erikoislääkäri, joka refleksinomaisesti ja itseään onnitellen "diagnostisoi depression" ja aloittaa Cipralexin.

Kun psykiatrimeetingissä kuulee vakavalla naamalla lausuttavan: "Niin, nykyäänhän jo yli puolet depressioista on epätyypillisiä" kenenkään kyseenalaistamatta mitään, ei voi enää kuin irtisanoutua ja katkaista välinsä psykiatriaan.

Professori K. W:n mukaan pyrkimys on "voimaannuttaa koko kansakunta antidepressiivojen laajamittaiseen käyttöön" (sic). Pahkasikaa ei enää tarvita.

www.pohjanmaahanke.fi