Non olet

Lääkärit ovat tunnetusti tyhmiä ja osaamattomia rahanahneita tumpeloita, joitten käsiin joutuminen on hengenvaarallista. Minulle on siksi hyvin epäselvää ja kummallista, miksi heitä kuitenkin pitäisi olla saatavilla kaikkialla, kaikkina aikoina ja kaikkiin tarkoituksiin, vieläpä ilmaiseksi.

Eräs mahdollinen selitys on se, että kansalainen tuntee olevansa aito ja olemassa oleva kansalainen vain erityisesti voidessaan vaatia yhteiskunnalta jotain. Tämä taas kohtaa joittenkin poliittisen tarpeen päteä myöntämällä loputtomasti lisää ja lisää subjektiivisia oikeuksia vaadittaviksi. Kun tähän vielä lisätään hyvinvointiyhteiskunnan sisäinen postulaatti aukottoman turvallisuuden ja kaiken pahan lailla kieltämisen mahdollisuudesta, ollaankin jo helposti nykyisessä tilanteessa.

Kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin on yhteiskunnan tietenkin vastattava. Virkalääkärin velvollisuuksiin esim. todellakin kuuluu pyydettäessä antaa lääkärinlausunto lähes kaikesta, mistä kansalainen vain keksii sitä vaatia. Toistaiseksi lääkäri on sentään voinut vielä päättää lausunnon sisällöstä, mutta varmasti kansalaisten oikeuksia tässäkin suhteessa pian laajennetaan sivistys- tai ainakin hyvinvointivaltiolle kuuluvalle tasolle.

Kaikkineen yli kuuden vuoden lääketieteellisen koulutuksen ja siihen liittyneen käytännön harjoittelun, sekä kaikkineen yli kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen voin ja saan siis kunniani ja omantuntoni kautta ilmaiseksi vakuuttaa, että Mirjaana ei halua syödä söpöjä lehmiä, että Pirkkoa pierettää kun hän juo piimää, ja että Arska kertoo ahdistuvansa, jos hän ei saa isompaa asuntoa etelänpuoliparvekkeella. Koska yhteiskunta ei myöskään vielä voi tarjota ajokoulutusta ja ajokorttia subjektiivisena ja ilmaisena kansalaisoikeutena, se on vielä joutunut tyytymään siihen tarvittavan lääkärinlausunnon tarjoamiseen virkalääkärin velvollisuuksiin kuuluvana. Muutaman tuhannen euron autokoulu kursseineen ja opetuksineen ilmeisesti imee kansalaisen rahat niin tarkkaan, että muutaman euron lisäkustannuserään ei enää jää rahaa.

Varsinkin kuntien rahakirstuista vastaavien märissä unissa ratkaisukeinona on vastata tähän kansalaisten alati kasvavaan vaatimustasoon ensiksi massakouluttamalla satojen opiskelijoiden mammuttikursseilla jokainen halukas neljän approbaturin ylioppilas lääkäriksi lakki kourassa anelemaan mahdollisuutta päästä suolakaivokseen "katsomaan" potilaita. Koska tämäkään ei kuitenkaan tunnu pystyvän vastaamaan kansalaisten alati paisuvaan oikeus- ja turvallisuusvajeeseen, ollaan myös siirtymässä kohti vielä kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Britanniassa on todettu asiakastyytyväisyyden kasvaneen, kun sairaanhoitajille, joilla ei ole diagnostiikkaan tähtäävää koulutusta, on annettu pikakurssein reseptinkirjoitusoikeuksia. Kun kansalainen katsoo hänellä olevan oikeuden saada "kuuri", niin tokihan hänen on se saatava. Saatuaan "kuurin" nopeasti paikalliselta sairaanhoitajalta hän on varmasti aidosti tyytyväinen, mutta todennäköisesti kaikki eivät ole edes tähänkään tyytyväisiä. Tyytymätön saattaa olla esim. se sadas punainen tai turvonnut silmä, joka ei olekaan kloramfenikolitippojen puutostila, vaan ehkä orbitaselluliitti, iriitti tai jopa glaukooma. Onneksi taas, jos jonkun rouvan niukka, musta ja pahalle haiseva, sakea virtsa ei nopeasti siistiydykään trimetopriimillä, eikä millään muullakaan antibiootilla, hän tuskin ehtii olla kauaa tyytymätön.