Useimmilla lääketieteen alueilla potilaan lääkityksestä voi varsin suoraan päätellä, mitä hänen ajatellaan sairastavan. Psykiatriassa asia ei ole näin. Jo wanhoina hyvinä aikoina nähtiin jokapaikan psykiatrisia yleislääkkeitä, joista Pertriptyl ja Orsanil olivat tunnetuimmat, mutta tuolloin sentään myönnettiin, että tieto ja ymmärrys olivat vaillinaisia.
Nykyisen tilanteen ymmärtämiseksi on huomattava, ettei kukaan pysty puhuttelemaan psykiatria edes kahvipöydässä tai venettä lainatakseen saamatta depressiodiagnoosia. Depression ja mielialahäiriöitten epäilemisestä ja havaitsemisesta, "tunnistamisesta" on tullut psykiatrin pätevyydenvahvistusrituaali. Kukaan ei uskalla kiistää mielialahäiriödiagnostiikaan validiteettia, sillä tässä "asiantuntijat" arvioivat vain itseään. Jos somatiikalla tulee virheitä tai potilas on vaikeuksissa, sen yleensä huomaa jokainen sivusta seuraava, ja henkeä uhkaavat tilanteet tunnistaa useimmiten helposti ilman erityisempää koulutusta. Kun verenpaineet romahtavat, henki loppuu ja potilas muuttuu siniseksi, on helppo havaita, että nyt ei mene hyvin. Kun psykiatrisella potilaalla ei mene hyvin, se ei välttämättä näy katastrofina, sillä selitys on aina sama: ilman psykiatriaa potilaalla varmasti menisi vielä huonommin.
Psykiatrialla on substanssia. Psykoosien hoitotulokset ovat usein järkyttävän hyviä, pieniä ihmeitä. Maniassa ei juuri enää tarvitse kenenkään kärsiä. Syvä, melankolinen depressio vastaa sähköön usein taianomaisesti. Kukaan, joka on nähnyt sähköhoidon elämän pelastavan ihmeen, ei voi väheksyä sitä.
Psykiatrialle ei ole riittänyt oman kokoisensa substanssi. Koska erilaiset psyyken ilmiöt nykyään pystytään konkreettisesti havaitsemaan ja jopa joskus ymmärtämäänkin, psykiatria on riemurinnoin antanut ymmärtää niiden tarvitsevan myös psykiatrista käsittelyä. Sinänsä ilmiö on sama kuin arkiasioiden medikalisoimisessa yleensäkin, mutta seuraukset ovat vaikeammin hahmotettavia.
Oletetaan, että meillä on keksitty potilas Arska A. Hän on 52-vuotias metallimies, jolla on iänmukaiset somaattiset vaivat ja hän on joutunut työttömäksi ilman omaa syytään. Toki hän voisi olla myös Pertsa P, 32-vuotias medianomi, tai hän voisi olla lähes kuka tahansa, joka on jonkinlaisissa vaikeuksissa, sillä lähes mitkä hyvänsä vaikeudet yhteiskunnan tietoon tultuaan johtavat nykyään lääkärikontaktiin, ja mitä "moniammatillisempi" työryhmä asiaa käsittelee, sitä varmempaa on myös psykiatrin konsultaatioon ajautuminen.
Arska on mennyt työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Ponnari-ikkuna kertoo virkailijalle, että yli viisikymppiset pitkäaikaisista työsuhteista irtisanotut ovat syrjäytymisvaarassa. Heidän tilanteensa kartoitetaan VARAS projektissa, johon rahat on saatu EU:lta. Moniammatillinen työryhmä paneutuu heidän tilanteeseensa.
Ajanhetkenä H+0 Arska istuu psykiatrin vastaanotolla. Hän näyttää alakuloiselta ja väsyneeltä, ja on näyttänyt samanlaiselta jo kymmenisen vuotta. Hänellä on selkä kipeä, hän nukkuu huonosti ja kuorsaa, ja hänelle maistuu kalja, ja hän pitää dartsista ja laulaa mielellään karaokea. Kenenkään mieleen ei kuitenkaan tulisi kutsua häntä juopoksi.
Hän saa eteensä liudan kysymyksiä, ja koska hän ei katso tuntevansa itseään edes surulliseksi, psykiatri tekee merkinnan "dystymisesta olemuksesta".
Sen jälkeen hän ilmoittaa tuntevansa, että tulevaisuudella ei ole hänelle mitään tarjottavaa. Älkää vain missään tapauksessa luulko, että tämähän on selvää realismia.
Hän ei koe olevansa erityisen epäonnistunut, mutta kun onneksi voi myös vastata olevansa "tyytymätön ja kyllästynyt kaikkeen", hän tekee niin.
Hänellä on "usein syyllinen olo", nyt kun tulee ajatelleeksi.
Hän uskoo, että "häntä saatetaan rangaista". Pubissa oli pientä rähinää ja hän tuli tönäisseeksi jotakuta, jolle tuli musta silmä.
Hän on "pettynyt itseensä". Nuorena hän halusi nimittäin jotain ihan muuta.
Hän "moittii itseään virheistään". Jostain syystä hän ei totuttuun tapaan moitikaan niistä muita.
Hänellä ei ole "suisidaalista ideaatiota", eikä hän itkekään entistä enempää. Toisaalta hänenhän jo havaittu "antavan dystymisen vaikutelman"...
Hän "ärsyyntyy entistä helpommin" ja "muut ihmiset kiinnostavat häntä vähemmän kuin aiemmin", sillä hänellä on nyt omiakin huolia ihan tarpeeksi.
Hänen on "hyvin vaikea tehdä päätöksiä". Toisaalta niin on ollut aina, ja juuri nyt niitä ei edes ole tehtävänäkään.
Hän näyttää mielestään "vanhalta ja vähemmän viehättävältä", mikä on aivan totta.
Työn aloittaminen "vaatii ylimääräisiä ponnistuksia". Yleensä naapuri on lykännyt traktorilla lumet, mutta tähän ei nyt ole varaa.
Hän nukkuu huonosti. Hän on aina kuorsannut, ja nyt pitää vielä aamuöisin herätä vessaankin.
Hän väsyy nopeammin kuin tavallisesti. Hänellä on huono kunto. Cooperissa ei mene enää kolmea tonnia, niinkuin armeijassa meni, ja metallityöt ylläpitivät lihasvoimaa ihan kivasti. Ja tuo aamuyön kusella juokseminen kyllä myös tuntuu. Työterveyslääkäri puhui jostain unipatjasta, mutta sitten tuli lopputili, ja se jäi...
Ruokahaluakaan ei oikein ole. Närästää.
Hän on laihtunut yli kolme kiloa. Työmaaruoka oli hyvää.
Hän on "huolissaan ruumiinsa vaivoista". Jumalauta, kuka tällaisen risan töihin ottaisi...
Hänen kiinnostuksensa seksiin on vähentynyt. Oikeastaan naapurin muija näyttää hyvinkin kiinnostavalta, mutta kukapa sellaista myöntäisi?
Nyt psykiatri toteaa hänen saaneen Beckin depressiokyselyssä 22 pistettä, mikä "viittaa keskivaikeaan masennukseen". BDI on itsearviointikysely, mutta Hamilton ja MADRS antaisivat suunnilleen saman, ja kuka niitä viitsii tehdä? Tästä eteenpäin potilaalla on F32.1 , keskivaikea depressio. Fysiatrian, kuntoutuksen ym. lehdille tulee merkintä, jonka mukaan "mielialahäiriön hoito on nyt ensijaista". Psykiatri aloittaa Efexor depot 75mg ohjeella nostaa se kahden viikon päästä kahteen kapseliin aamuisin ja tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle, eli entiseen mielenterveystoimistoon. A-todistuksella sairaslomaa kuukausi, johon mennessä ajan psyk polille luulisi jo tulevan.
Aika psyk polille tulee kuitenkin vasta kahden kuukauden päästä. Arska joutuu hakemaan tk:sta uuden A-todistuksen, joka tietenkin tehdään. Kaikkihan tietävät, että psykiatrian jonot ovat pitkät. Tieto organisaatioiden välillä kuitenkin onneksi kulkee, joten psyk polin lääkärin ajanvaraustiedoissa on myös merkintä "tarvitsee B-lausunnon".
Ajanhetkenä H+46 vrk tuttu mies tarjoaa Arskalle töitä firmassaan, mutta kuultuaan tämän olevan sairaslomalla, hän kehottaa Arskaa "hoitanaan ensin itsensä kuntoon":
Ajanhetkenä H+65 vrk Arska istuu psyk polin lääkärinvastaanotolla. Hän on entistä huonokuntoisempi, unet ovat aivan kadoksissa, kusi ei meinaa kulkea laisinkaan, ja muijakin on mennyt vieraisiin, kun Arskalla ei tahdo seisoa ei sitten millään. Hän on myös kääntämässä viihteelle ihan ammattilaistyylisesti. Siispä B-lausunnolla sairaslomaa puoli vuotta eteenpäin. Efexor depot nostetaan ensin 225mg:aan aamuisin, ja kuukauden päästä 300 mg:aan aamuisin. Tästä asianmukaiset reseptit, ja univaikeuksiin Ketipinor 100mg iltaisin. Arska ei oikein tykkää lääkärin tyylistä, joten merkitään myös sairauskertomukseen "viitteitä impulssikontrollin häiriöstä" ja "mahdollista persoonallisuusproblematiikkaa". Seurantakäynnit psyk polin sairaanhoitajalla kerran kuukaudessa, lääkäriaika tarvittaessa, ja viimeistään seuraavaa B-lausuntoa varten. Lähtiessään Arska tunkee taskuunsa eteisestä pari depressio-opasta. Illalla hän tutkii niitä ja kokee epämääräistä syyllisyydentuntoa siitä, että jotenkin hän ei ole vakuuttunut saamansa hoidon tehosta ja vaikuttavuudesta.
Parin seuraavan kuukauden aikana sairaanhoitaja, jolla Arska on käynyt, kertoo tiimillä, että aluksi Ketipinorilla Arska nukkui vähän liiankin hyvin, mutta nyt sen vaikutus on hiipunut, joten tiimin lääkäri nostaa sen 200mg:aan iltaisin. Kyseessähän voi sitä paitsi olla myös tunnistamatta jäänyt kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten jo ihan senkin takia...
Ajanhetkellä H+256 vrk Arska on jälleen psykiatrin vastaanotolla. Ajan on määrännyt sairasloman loppuminen, mutta selvästikin se on tarpeen, sillä Arska on räjähtäneempi kuin koskaan. Hän pilkkii väsymyksestä, on pöhöttynyt, ja muijakin on lähtenyt. Sairaslomaa jatketaan vuoden loppuun, jolloin sosiaalihoitajan selvityksen mukaan sairasloman ensisjaisuusaika päättyy, ja on siirryttävä kuntoutustuelle. Lääkitystä tehostetaan kombinoimalla antidepressiiviseen lääkehoitoon Remeron 30mg iltaisin. Rutiininomaisesti se nostetaan myöhemmin tiimillä 45mg:aan. Sairaanhoitajakäynnit jatkuvat, nyt kahden viikon välein.
Vähän ennen vuodenvaihdetta Arska ajaa kännissä pikku kolarin. Verinäytteen jälkeen poliisit muuten veisivät Arskan putkaan, mutta päivystyksessä selviää, että Arskalla on psykiatrian lehtiä ja hän on psyykkisitä syistä sairaslomalla, joten poliisit eivät uskalla ottaa hänestä vastuuta. Neuvottelun jälkeen päädytään siihen, että Arskalle järjestyy paikka psykiatrisella osastolla, jossa voidaan samalla vähän katsoa sitä lääkitystä.
Aamupalalla Arska toteaa yllätyksekseen hullujenhuoneen olevankin ihan viihtyisän ja kivan paikan. Siellä on jopa naisiakin, joten Arskaa ei tarvitse hirveästi suostutella jäämään lyhyelle hoitojaksolle. Illalla Arska päiväsalissa näkee televisiossa vaasalaisen professorin hehkuttavan siitä, miten depressio on epidemiologisesti kansantaudiksi kasvanut suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Professori haluaa "voimaannuttaa koko kansakunnan antidepressiivojen laajamittaiseen käyttöön". Hoitojaksolla nostetaan Ketipinor 400mg:aan. Osastonlääkäri merkitsee myös kertomukseen arvelunsa, jonka mukaan "potilas saattaisi hyötyä valproaatista". Hän on juuri ollut erikoistuvien lääkärien koulutuksessa. Jatkohoito entiseen tapaan psyk polilla.
Ajanhetkellä H+475 vrk Arska on jälleen psyk polin lääkärin vastaanotolla. Hän tarvitsee B-lausunnon kuntotustukea varten. Kuntoutustuki on entiseltä nimeltään "määräaikaiseläke", mutta nimeä on muutettu sinänsä järkevästi toivoen ja edellyttäen aktiivista kuntoutusyritystä.
Psyk polin lääkärit vaihtuvat parin kuukauden välein. Nyt vuorossa oleva yleislääketieteen reunoja tekevä erikoistuva lääkäri toteaa tapaavansa pitkäkestoisesta depressiosta kärsivän kohta 54-vuotiaan miehen, jolla on juuri takana psykiatrinen osastohoitokin, ja jonka problematiikka vaikuttaa varsin hoitoresistentiltä. Työkyvyn palautumisesta ei ole juurikaan toivoa, mutta selvää on myös, että kuntoutustukea ei myönnetä, ellei jotain vielä yritetä. Lääkäri tekee B-lausunnon suositellen kuntoutustukea vuodeksi. Koska Arskan vuorokausirytmi on täysin sekaisin ja hän on pahasti passivoitunut, tiimillä on jo sovittu hänen alkavan käydä kaksi kertaa viikossa psykiatrisessa päivätoiminnassa. Tämä merkitään kuntoutussuunnitelmaan. Koska hänen on myös arveltu mahdollisesti hyötyvän valproaatista, aloitetaan Deprakine depot 500 mg kahdesti päivässä ja lopullinen annos pitoisuusmääritysten perusteella.
Ajanhetkellä H+637 vrk on Deprakinen annokseksi siis pitoisuusmääritysten perusteella määritetty 2500 mg vuorokaudessa. Arska esittää toiveen päästä osastolle, koska ei saa nukuttua ja hermot ovat tiukalla. Hän ei kerro, että hän on kuullut viime käynnillä tapaamansa kivannäköisen naispotilaan myös olevan nyt sairaalassa.
Ajanhetkellä H+924 vrk B-lausuntokäynnillä kuntoutustuen jatkamista varten on kroonistunut potilas, joka kärsii pitkäkestoisesta, hoitoresistentistä depressiosta. Sairaalassa on jo harkittu ECT hoitoja, mutta anestesialääkäripulan vuoksi niistä oli jouduttu toistaiseksi luopumaan. Lääkityksenä on tällä hetkellä Efexor depot 375mg/vrk, Remeron 60mg/vrk, Ketipinor 600mg/vrk, Deprakine depot 2500mg/vrk ja Imovane 7,5mg kaksi tabl iltaisin. Imovanen reseptissä lukee koneen siihen sijoittamana "unilääke lyhytaikaiseen käyttöön". Päivässä syötävien pillerien lukumäärä on 14.
Tilastoihin Arska jää depression vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneeksi.
