tag:blogger.com,1999:blog-351934242011-12-14T02:24:37.803-08:00TOTAALISTA SOTAA !! Vaikenemisen aika on ohi.Catilinanoreply@blogger.comBlogger181100tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-61019859434474441332011-12-13T07:09:00.000-08:002011-12-13T07:11:38.389-08:00Nostin yksipuolisella päätökselläni omaa palkkaani lokakuussa n. 1500 e/kk. Tämän toteutin vain ryhtymällä tekemään sitä, mitä muutkin tekevät, ja mikä nimenomaan on sopimusten ja palkkajärjestelmän ajatuksen mukaista. Ryhdyin tunnollisesti kirjaamaan kaikki koukkimiset, hihastaroikkumiset, puhelinkonsultaatiot yms. Hiirisulkeisten ja klikkailujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti, mutta ei muodostunutkaan niin pahaksi taakaksi kuin ennalta olin pelännyt. Nyt palkkani on samaa tasoa, kuin yksinäisten terveysasemien ainoiden lääkäreiden yleensäkin.<br />Voin todeta tyynesti, että “koukkikaa vaan”. Tyrkätkää niitä ekg-nauhojanne, kusivastauksianne, vanhainkotisoittojanne, katsoisitko vielä tämän-juttujanne jne jne puskasta eteeni. Minä avaan aina kertomuksen, kyselen vitun tarkkaan, mihin joku kysymys tai otettu koe tai nauha oikein perustuukaan, vastaan ja kirjaan. Kustannusvaikutus näyttäisi olevan n. 1800 e/kk, josta kasvua nyt 1500 e/kk ihan vaan omaksumani yleisen, ja myös lain vaatiman käytännön seurauksena. Kuvaavaa lienee se, että näihin hommiin ei siltikään näytä löytyvän tekijöitä. Me vanhat tk-lääkärit olemme viimeisiä dinosauruksia, ja sitten kun meitä ei enää löydy, olette siinä kusessa, jonka juuri itse olette tilanneetkin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-6101985943447444133?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-48472917897678189852011-01-31T22:45:00.000-08:002011-02-01T23:10:38.631-08:00Annals of Experimental and Empirical Philosophy II/2010 pp 68-97<br />Miscatonic University Press 2010<br /><br />V.Ankyra MD<br />J.Kylma-aho PhD<br /><br />Summary:<br /><br />It has been a widely held almost axiomatic assumption that the universe exhibits a compulsory correctional force eventually leading to enthropy death like evening out of all social injustice and inequality. This has been assumed to be due to the force of a moral background radiation which would thus be a principal innnate force of nature like e.g. gravitation. So far the valilidity of this assumption has never been questioned.<br /><br />This radiation must not in itself be isotropic to produce the proclaimed effect but large and anomalous fluctuations would strongly bespeak other explanations and invalidity of the assumption.<br /><br />To examine this radiation we manufactured a number of clones of persons known to be very sensitive to this radiation displaying visible and easily scalable signs of moral indignation at the slightest of triggers. These clones were examined with fMRI and PET scans to estimate their responsivenes in CNS regions of the Amygdala, Nucleus Accumbens and Ventral Tegmental Area. Of these candidates we chose as the best representative the clone of Osmo Soininvaara, and to the expirement eventually n=178 were finally manufactured. A scale of visible scores of moral indignation similar to the Richter earthquake scale (frowns, blushes, stammering, tremor of chin etc) was determined.<br /><br />The OS clones were evenly distributed and in a no stimuli situation they displayed a basic moral indignation of a magnitude of 5.<br /><br />A series of provocative stimuli then followed (see data below). These stimuli were then carefully manipulated to form controversial and naturally impossible patterns.<br />The results clearly show that all changes from baseline were clearly products of stimulus manipulation.<br />When an offensive stimulus was immediately revealed to originate from a PVG (Protected Victim Group) four of the clones disintegrated with total losses of cognitive function. Autopsies revealed massive intracranial haemorrhages that had completely destroyed right hemispheres.<br /><br />The experiment doesn't confirm the Standard Theory of Moral Universe but strongly suggest related phenomena being artefacts of malfunctioning CNS.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-4847291789767818985?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-84805896823268354392010-12-04T19:22:00.000-08:002010-12-06T12:56:06.482-08:00- ... eli miten on mahdollista, että kaikkina tutkiminamme viitenätoista vuotena <span style="font-style:italic;">jokainen</span> potilaanne on saanut teiltä "hoitona" antidepressiivaa, monet jopa useaa, eikä yhdenkään kohdalla tämän tarkoituksenmukaisuutta tai hyödyllisyyttä ole mitenkään jälkeenpäin pohdittu?<br /><br />-Toveri puheenjohtaja! Minä olen vain tunnollisesti noudattanut kaaderikoulussa saamiani ohjeita! Meitä on nimenomaan opetettu näkemään ja epäilemään masennusta kaikkialla! Meitä on jatkuvasti muistettu masennuksen alidiagnostiikasta! Meillä on ollut lähes kiintiöt täytettävinämme masennuslääkkeitten määräämisessä!<br /><br />-Minä en ole teidän toverinne! Te olette nilviö ja surkea pelkurimainen myötäilijä! Olette paistatelleet muka asiantuntijan täysin ansiottomassa arvossa kylväen summanmutikassa lääkkeitä ympärillenne tekemättä koskaan mitään oikeaa ja hyödyllistä työtä!<br />58:nnen artiklan 2. kohdan mukaisesti tämä oikeus tuomitsee teidät...<br /><br />***<br />...<br />-Te siis toimitte työterveyslääkärinä Kusinapaisen kuntayhtymässä näinä kyseisinä vuosina?<br /><br />-Kyllä.<br /><br />-Olette määränneet yli kymmenentuhatta päivää sairaslomaa F32 ja F43 diagnooseilla, vaikka sairaskertomuksista selvästi ilmenee, että kyseessä on ollut pakkotahtisen hiostuksen ja kestämättömien työolojen aiheuttamat loppuunpalamiset?<br /><br />-Joo. Katsokaas muutenhan ei voinut tehdä. Työntekijät olis muuten jääneet ilman sairaspäivien palkkaansa. Jos vaan missään vilahtikin, että kyse oikeesti olis ollut pelkästä työuupumuksesta, kirves olis heilahtanut heti.<br /><br />-Olette määrännyt myös lähes kaikille näille potilaille masennuslääkettä?<br /><br />-Se oli vähän pakko. Jos Kela ois ruvennu yhtään syvemmälle katsomaan, sen masennuslääkkeen vaan olis paras olla ollut siellä.<br /><br />-Teitte näistä ihmisistä myös yli kolmesataa lähetettä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, saamaan vielä lisää lääkkeitä?<br /><br />-Joo. Se oli vähän pakko kans. Kyllä mä hyvin tiesin, että ei ne siitä sen nuoremmiks ja vahvemmiks tuu, vaikka olisivat syöneet säkillisen pillereitä päivässä, mut hoidon porrastusohjeet vaati sitä. Ei mun pidemmät saikut tai saati eläkepaperit läpi ois menneet. Niihin piti olla psykiatrin nimet alla.<br /><br />-Te siis tiesitte tämän kaiken olevan huijausta ja teatteria?<br /><br />-Joo. Kaikkihan tiesi, että tää oli ihan pelkkää paskaa, paitsi potilaat itse ehkä, ja vissiin joku niistä psykiatrian jakkupukuämmistä ehkä saatto itse uskoa niitä juttujaan, mutta kyllä se ihan selvää paskaa oli. Niin vaan piti tehdä.<br /><br />-Saatatte selvitä kymmenellä vuodella Kymijoen kanavatyömaalla. Vielä pari asiaa...<br /><br />***<br /><br />-Psykiatrian professorina kyseisinä vuosina olette julkaisseet 78 artikkelia, joissa kaikissa olette propagoineet väestötasolla entistä laajamittaisemman masennuslääkityksen välttämättömyyttä ja depression näkemisen tärkeyttä kaikkialla. Ettekö koskaan uhranneet ajatustakaan sille, mihin nämä väitteenne oikeastaan perustuivatkaan?<br /><br />-Urani oli koko ajan vaakalaudalla. Minun oli tehtävä niin. Muu olisi ollut itsemurhaa. Kaikki vilkuilivat toisiaan ja kilpailivat siitä, kuka sai useimmiten mainittua sanan "depressio".<br /><br />-Ettekö koskaan kummastelleet sitä, että sitten 1970-luvun ei näköjään psykiatrian piirissä ole <span style="font-style:italic;">hetkeäkään</span>, edes sattumalta, tultu epäilleeksi omaa validiteettiaan?<br /><br />-Eihän sellaista voinut tehdä! Miten arvostuksemme olisi käynyt! Arvostuksen, jonka suurella vaivalla olimme rakentaneet!<br /><br />-Arvostuksia ei yleensä rakenneta, ne saadaan jos niihin on aihetta.<br />Jos joku halusi esittää kritiikkiä teidän rakennelmaanne kohtaan, kuka antoi asiantuntijalausunnon kritiikistä?<br /><br />-Mutta, mutta, mutta... Psykiatria..., siis, tuota..., mutta mutta...<br /><br />-Muttamuttamutta! Nu davaite Vyborkrik! Te olette siis aina itse olleet todistajana omassa asiassanne, ja teistä se on ihan luonnollista? Teidän uranne päättyy pian aamuvarhain! 58:nnen artiklan 4:nnen kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...<br /><br />***<br /><br />-Yksikään potilaistanne ei paperien mukaan ilmeisestikään ole palannut työhön. Yhdenkään lääkitystä ei ole lopetettu. Kahdenkymmenen vuoden ajalta olemme löytäneet vain 37 tekemäänne loppuarviota, joista 21 on muuton vuoksi siirretty muualle "hoitoon", ja loput ovat kuolleet. Yli sataviisikymmentä B-lausuntoa on tehty ilmeisen ennaltasuunnitellusti edes harkitsematta ajatusta, että potilas ei ehkä tarvitsisikaan sitä. Mitä teillä on tähän sanottavaa?<br /><br />-Mutta mutta mutta... Minä minä minä...<br /><br />-Lähes sataviisikymmentä todistajaa vannoo, että kerrottuaan vahingossa tunteneensa olonsa ajoittain jopa hyväksi, olette heti määrännyt heille ketiapiinia kertoen heitä uhkaavan todennäköisesti manian. On erinomainen onni, että työpäivää kohden olette ottaneet vastaan vain keskimäärin kaksi potilasta. Muuten vahinko voisi olla vielä suurempi. 58:nnen artiklan 4:n kohdan mukaan tämä tuomioistuin tuomitsee teidät...<br /><br />***<br /><br />-Miten selitätte sen, että "yli puolet depressioista on epätyypillisiä"? Tämä on teidän oma lauseenne.<br /><br />-Minä vain olin kuullut sen jostain. Se kuulosti niin hienolta.<br /><br />-Kuulosti hienolta? Mitä hienoa on käsitteessä, jonka tarkkuus ja informaatioarvo on tuollainen? Mistä ilmiöstä siis tällä pohjalla voisitte sanoa, että kyseessä <span style="font-style:italic;">ei</span> ole depressio? Onko sellaista laisinkaan?<br /><br />-Minä tein vain työtäni! Kaikki tekivät niin!<br /><br />***<br /><br />Aaamuyöllä ovet potkaistaan auki. Ulos sieltä! Davai, davai!<br />Usva nousee vasta kaivetusta maasta. Matka ei ole pitkä...<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-8480589682326835439?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-10975752039820385092010-05-05T01:50:00.000-07:002010-10-09T00:34:10.932-07:00Seuraavassa lyhentämättömänä Uusi Lääkäri- lehden pääkirjoituksena julkaistu LT Visa Änkyrän Hyväskylän yliopiston lääketieteenkandidaattiseuran ensimmäisessä perinteisessä vappujuhlassa kutsuttuna pitämä juhlaluento. LT Visa Änkyrä on yleislääketieteen, neurologian ja sisätautien erikoislääkäri, jonka vakinaisena toimipaikkana on Terhakan kuntayhtymän pääterveysasema.<br /><br /> <span style="font-weight:bold;">Anamneesi ja tutkiminen</span><br /><br /><br />Niin, hyvät nuoret kolleegat! On ilo nähdä teidät täällä näin runsaslukuisina, siitäkin huolimatta, että ennalta tiedetysti luennolla kiertää nimilista ja osallistumismerkinällä voi korvata viiden opintopisteen edestä ryhmätöitä yleislääketieteen "Empatiaa kateederista" opintojaksolta. Erityisen iloinen olen siitä, että noinkin moni on vielä varsin selvä.<br /><br /><br />Lääketiede on taidetta, koska käytännön ankara elämä asettaa rajoituksia yliopistomaailman hellimälle eksaktisuudelle. Taiteellinen aspekti on sen automaattista havaitsemista ja tunnistamista, mikä on tärkeää, mikä on järkevää, mikä on mahdollista, mikä kannattaa, ja mikä ei? Mitä on tehtävä ehkä juuri nyt, ja mitä ehkä myöhemmin, vieläpä mielellään siten, että potilas ei ehdi kuolla vanhuuteen ennenkuin hänen asiansa ovat riittävällä huolella käsitellyt.<br /><br />Lääkärin tulee pyrkiä kohtuulliseen varmuuteen. Tästä voidaan joskus tinkiä. Toisinaan näet voidaan päästä 100% varmuuteen. Itsestään selvät asiat ovat selviä, joten niistä voi olla varmoja. Tarvittaessa varmistukaa siis aina siitä, että edessänne on tosiaan oikea potilas, että edessänne oleva ihminen todella on se, jonka oletattekin hänen olevan. Samoin varmistukaa siitä, että avoinna olevat paperit ovat juuri oikean ihmisen paperit. Jos tekstissä on epäilyttäviä tai muuten epäjohdonmukaiselta tuntuvia osuuksia, on mahdollista, että joku aiempi lääkäri ei ole näin tehnyt. Tarvittaessa tarkistakaa. Tarkistakaa myös, että oikea on todella oikea, ja vasen on vasen. Joku muukin on voinut erehtyä, ehkäpä jo kauan sitten. Tarvittaessa käyttäkää aikaa. Ottakaa huomioon myös mahdollisuus, että vaikka aiemmat sata sairaskertomuksen sivua ovatkin lähes kokonaan asiasta X, nyt voikin olla asiana joku ihan muu ja uusi kohde. Varmistukaa heti alussa siitä, että aiotte puhua molemmat samasta asiasta. Seuraavaksi varmistukaa siitä, että asia on oikea ja mielellään myös järkevä.<br /><br />Olkaa mahdollisimman laiska. Laiskuus on eräs lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. Jollette ole, opetelkaa. Pyrkikää selviämään kaikesta mahdollisimman helpolla, esimerkiksi pyrkien siihen, että potilaalla ei olisi mitään aihetta enää juosta teitä vaivaamassa viisi kertaa viikossa, koska asiat ovat jo hoidossa.<br /><br />Laiska ihminen tekee asiat, varsinkin paperityöt, <span style="font-weight:bold;">heti</span>, mieluiten vielä potilaan ollessa paikalla. Tuolloin asiat ovat tuoreessa muistissa, ja potilaalta on vielä helppo tarvittaessa kysyä täsmennystä. Potilas voi myös huomaavaisesti itse korjata saneluun ehkä pujahtavat ilmeiset virheet. Epikriisit, lähetteet, lausunnot yms. tehdään aina <span style="font-weight:bold;">heti</span>. Jos ne jäävät ikkunalaudalle tai sivupöydälle, ne myös jäävät sinne. Toimimalla aina heti pääsette siihen herrasmiehelle sopivaan tilanteeseen, että päiväohjelmiin merkityt toimistotyötunnit, joita tulee olla paljon, voi käyttää asiallisemmin esim. Facebookin tutkimiseen tai nettipelien pelaamiseen, mihin ne luontevimmin sopivatkin.<br /><br />Jos olette osastotyössä, tulkaa töihin vähän aikaisemmin kuin pitäisi ja <span style="font-weight:bold;">käväiskää</span> osastolla. Kukaan ei odota, että ryhtyisitte todella kiertämään osastoa heti kesken aamutoimien, mutta jos sattuu olemaan joku välttämättä hoidettava asia, joka myöhemmin voisi aiheuttaa tuntien selvittelyn tai odottelun, se usein hoituukin heti aamusta heittämällä. Menetettyänne tällaisten asioitten vuoksi muutaman iltapäivän golf-kierroksen opitte arvostamaan tätä menettelyä. Laiskan kannattaa olla aamuvirkku.<br /><br />Nähkää sairaskertomuksessa nimenomaan <span style="font-weight:bold;">kertomus</span> , stoori. Miettikää, miten toisenlainen se voisikaan olla. Huomatkaa, että sen nykyinen muoto saattaa olla ihan sattuman tuotetta. Selvittäkää tarvittaessa tapahtumien kulku. Joskus paljastuu, että vain tähtien asennosta johtuen potilaalle on ajautunut tietty diagnoosi tietyltä erikoisalalta, vaikka toisin käyden olisi käynyt toisin. Tarvittaessa selvittäkää, mihin mikäkin perustuu. Mikä tapahtumien kulku on johtanut siihen, että potilas juuri nyt on edessänne juuri sillä hetkellä? <br /><br />Varsinkin useiden vuosien hyödyttömät hoidot ja tutkimukset ovat kiinnostavia. Me laiskat ihmiset olemme yleensä myös hillittömän uteliaita, ja meillähän on aikaa. Jos teistä tuntuu, että on vuosia hakattu päätä seinään, miettikää, voisiko joku toinen seinä olla parempi.<br /><br />Pidetään vain lievästi moitittavana, jos tutustutte <span style="font-weight:bold;">kaikkiin</span> keskussairaalan lehtiin pelkkien epikriisien asemasta. Suosittelen hyväksymään tämän lievän sosiaalisen paheksunnan. Ei kaikkiin kahvipöytiin ole niin väliä kutsuja saadakaan. Tutkikaa, mitä todella on tullut tutkittua, mitä ja miten vastattua, ja millä kysymyksen asetteluilla. Miettikää, olisiko jo alunalkaen voinut olla vaihtoehtoisia selityksiä? Mikä olikaan se asia, josta kaikki sai alkunsa?<br /><br />Kysykää, kysykää, kysykää ja kysykää uudestaan. Tarvittaessa selittäkää tyynesti olevanne vähän tyhmä. Paitsi että se voi olla ihan totta, potilas yleensä myös tyytyy selitykseen ja vastaa.<br /><br />Varokaa kuitenkin tekemästä johdattelevia kysymyksiä. "Onhan se tämä paikka, joka on kipeä? Onhan?" Ihmiset usein vastaavat miellyttääkseen. <br />"Onko se tosiaan tämä? Onko? Oletteko varma? Voitteko kuitenkin näyttää paremman paikan?"<br /><br />Aika on rajallista. Miettikää, mihin sitä todella tarvitsee uhrata. Näkemys tästä voi myös muuttua, jopa kesken tilanteen. 15 minuutin yksinkertainen päivystysaika voi johtaa useisiin pitkiin käynteihin ennenkuin asioihin saadaan selvyys, mutta kaikki eivät tarvitse Columbon salapoliisityötä. Muistakaa, että kyllä keskussairaala erikoislääkäreineen myös joskus <span style="font-weight:bold;"> voi </span> olla oikeassa.<br /><br />Muistakaa, että toiset lääkärit teistä poiketen eivät olekaan ajatustenlukijoita. Varsinkin jos teette jotain, aloitatte tai lopetatte lääkkeitä tms. kertokaa muille kertomuksessa, <span style="font-weight:bold;">miksi</span> te olette tehneet niin. Millä ajatuksella, mihin perustuen, miksi? Ei haittaa, vaikka ajatuksenne olisivat typeriäkin, kunhan vaan kaikki huomaavat sen jälkeenpäin ja tietävät, mistä on ollut kysymys.<br /><br />Lopuksi haluan korostaa, että <span style="font-weight:bold;">tutkikaa</span> potilas, jos katsotte sen tarpeelliseksi. Älkää olko vain tutkivinanne. Jos laitatte stetoskoopin korvillenne, tarkoituksenne olkoon myös kuulla jotain (tai olla kuulematta). Stetoskooppia ja muita tutkimusvälineitä ei ole tarkoitettu maagisten liikkeitten tekemiseen. Jos ette osaa käyttää sitä, jättäkää se pois. Jos kuunteleminen ei onnistu, myöntäkää itsellenne, että tämä ei nyt onnistu. Jos ette näe korvaan, myöntäkää, että sinne ei nyt näe.<br /><br />Potilaaseen voi koskea, jos se tuntuu tarpeelliselta. Tämän taidon voi oppia.<br /><br />Kiitän teitä mielenkiinnostanne,enkä halua tuhlata enempää kallista aikaanne. Kuten huomasitte, luennon alussa kiersi nimilista suoritusmerkintää varten. Nyt sen lopussa kiertää toinen. Kertokaa tämä myös lierihattuun ja kaulahuiviin pukeutuneelle silmälasipäiselle herralle, joka poistui heti nimensä kirjoitettuaan.<br /><br />Hauskaa vappua!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-1097575203982038509?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-85853815255262193252010-03-05T23:53:00.000-08:002010-03-10T00:07:06.986-08:00<span style="font-style:italic;">Es trübt, es klärt sich; also muß es werden!<br /> Ich seh' in zierlicher Gestalt<br /> Ein artig Männlein sich gebärden.</span><br /><span style="font-style:italic;"></span><br /><br />Homunculus syntyy kun kauniit ja ylevät, kaikkien juhlimat henkilökohtaisen vapauden ja itsemäärämisoikeuden prinsiipit kohtaavat tätivaltion, tanttakratian turvallisuuspostulaatin jälkimmäisen voittaessa aina ja toistuvasti puhtaasti 10-0. Sitä, että vapauteen liittyy myös vastuu, ei kukaan enää edes muista mainita.<br /><br />Koska homunculus ei ole mielenterveyslain tarkoittamalla tavalla mielisairas, häntä ei voida hoitaa tahdonvastaisesti, eikä myöskään mihinkään todellisiin rajoittamisiin voida ryhtyä. Homunculus voi käyttäytyä aivan miten itse suvaitsee kulloinkin haluta, eikä hänen tätä oikeuttaan voida rajoittaa millään tavalla, <span style="font-weight:bold;">ja hän itse tietää sen vallan hyvin.</span><br /><br /><br />Homunculus on "hoidossa". Itseasiassa tätivaltio, sen tiedotusvälineet ja massamielipide haluavat vain utuisesti hänen olevan "turvassa", ja ettei hänelle vain tapahtuisi mitään pahaa. Näin hänellä on käsissään ehdoton voittoasetelma: hänen tarvitsee vain uhata "tehdä itselleen jotain", ja kaikkiin hänen vaatimuksiinsa suostutaan.<br /><br />Oikein olisi olla alistumatta kiristykseen ja uloskirjoittaa homunculus. Tästä on vakuuttava tutkimusnäyttökin. <a href="http://pn.psychiatryonline.org/content/43/8/28.full">Hoitamatta jättäminen on parempi vaihtoehto kuin "tavanmukainen hoito".</a> Valitettavasti myöskään eksperimentaalit hienon kuuluiset erityistekniikatkaan eivät oikeasti näytä toimivan. Oikeasti mitään hoitoa ei ole olemassakaan.<br /><br />Ratkaiseva virhe tapahtuu siinä, kun homunculus ensimmäistä kertaa "joutuu" osastolle. Yleensä hän itse on ensin ajatusta vastaan. Varsinaisen painostuksen lääkäriä kohtaan suorittaa Omaisten kuoro, joka on lopen väsynyt ja messuaa transsissa "kenen on vastuu" mantraansa. Selitys, että jokainen on vastuussa omasta elämästään, ei mene edes korviin asti. Mantraa säestävät usein uhkaukset "viedä asia etennpäin" ja vetoaminen epämääräisiin "oikeuksiin", jotka eivät täsmenny, mutta joita varmasti on olemassa ja paljon.<br /><br />Nyt kuvaan astuu tärkeä tekijä, joka on universaali, ja ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka on pohjoismaiset "hyvinvointivaltiot" muovannut sellaisiksi hoivahelveteiksi, mitä ne ovat: Halu päästä helpolla <span style="font-weight:bold;">nyt</span>.<br /><br />Lähettävä lääkäri haluaa päästä eroon tilanteesta nyt. Hän tekee lähetteen ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi koskaan enää tavata tätä ihmistä. Vastaanottava ja sisälleotosta päättävä lääkäri toimii samoin. Hän valitsee nopean lyhytaikaisen helpotuksen ja toivoo, että joku muu hoitaa homman, tai asia muuten itsestään järjestyy. Omaisten kuoro messuaa taukoamatta "kenen on vastuu", ja jos lääkäri vastaa, että tietenkin vastuu päättää omasta elämästään on jokaisen itsensä, iltalehtien lööpit repeävät.<br /><br />Homunculus pian huomaakin viihtyvänsä sairaalassa. Ruokaa, kavereita ja huomiota saa. Osastonlääkäri ei voi menettää kasvojaan olemalla määräämättä lääkkeitä, joten hän diagnostisoi vähintään masennuksen, tarvittaessa vaikka "epätyypillisen". Koska ollaan sairaalassa, niin silloin syödään lääkettä. Jos tämä jäisi toteutumatta, olisi korostunutta se aivan oikea tunne, että mitään oikeasti hyödyllistä ei tapahdu.<br /><br />Lääkehoito nouseekin nopeasti keskeiseen asemaan, ja pian homunculuksella onkin ns "all round-lääkitys", eli sitäsuntätä. Jospa jokin toimisi jotenkin. Nykyään venlafaksiini 225mg, ketiapiini 200-600 mg ja valproaatti 1000-1800 mg on tavallinen yhdistelmä. Lisäksi joukkoon lähes vääjäämättä eksyy Jokupam muutaman kerran päivässä "tarvittavana". Nämä ilmestyvät siten, että päivystysaikaan päivystäjältä pyydetään "jotakin tarvittavaa", koska homunculuksesta sattuu juuri sillä hetkellä tuntumaan joltakin, ja hän uhkaa vahingoittaa itseään, tai muuten vaan saa itkupotkuraivarin eri muunnelmia. Näitä "tarvittavia" ei yleensä sitten jälkeenpäin saa mitenkään purettua. Ne ovat nyt "saavutettu etu".<br /><br />Homunculukselta itseltäänkin hämärtyy, että jos asiaa oikein tutkiskelee, niin aivan joka hetki todellakin tuntuu joltakin, mutta myös hän on alkanut pitää näitä lääkkeenpuutostiloina. Hän myös tietää olevansa ehdottomassa voittoasemassa. Häneen ei saa käyttää mitään rajoittavia pakkokeinoja. Ainoa uhka on uloskirjoitus, mutta hän tietää, että lööppien ja Omaisten kuoron pelko käytännössä estää tämän. Mitään "sopimuksia" hänen ei tarvitse pitää.<br /><br />Creatus est homunculus. Jokainen hänen kanssaan toimiva pyrkii pääsemään aina siitä hetkestä mahdollisimman helpolla odottaen vain työvuoron, päivystysvuoron tai oman pätkätyön päättymistä. Nämä hetket venyvät tunneiksi, päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi. Tätä kutsutaan julkisuudessa "hoidoksi".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-8585381525526219325?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-48516841508767733152010-02-25T23:59:00.000-08:002010-02-26T10:45:33.255-08:00Faustia vapaasti mukaellen.<br /><br /><br />Mielisairaalamiljöö. Mustiin pukeutuneita homunculuksia lojumassa ympäriinsä kyllästyneen näköisinä. Valkotakkisia hoitajia juoksentelemassa edestakaisin kantaen erilaisia tarjottimia. Tietokonepelejä, ajanvietelehtiä, mp-soittimia ym. ym. kaikkialla. Taustalla pylväitä, joiden nokissa arvokkaan ja luotettavan näköisiä psykiatreja ja psykologeja.<br /><br />Osastonlääkäri tohtori Faust säntäilee ympäriinsä epätoivoisena.<br /><br />Eräs Homunculus: Vittu mä en jaksa nousta, etteks te tajuu!<br /><br />Eräs hoitaja: Kyllä sinun pitäisi nousta nyt syömään. Tästä on sovittu.<br /><br />Homunculus: Painu vittuun huora!<br /><br />Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...<br /><br />Toinen Homunculus: Horoperse! Mun pitää päästä nyt kaupungille! Mun pitää! <br /><br />Toinen hoitaja: Sinä olet ollut osastolla vasta tunnin. Sinulla ei ole vapaakävelyä.<br /><br />Homunculus: Saatananvittu. Mä tapan itteni jos mä en pääse!<br /><br />Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni...<br /><br />Psykiatri pylvään nokasta: Nuorten depressiot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja ovat entistä vaikeammin hoidettavia.<br /><br />Mefisto (tohtori Faustille): Täällä on säännöt. He eivät noudata niitä. Mitä aiot tehdä?<br /><br />Tohtori Faust (epätoivoisena hiuksiaan raastaen): Me rajaamme heitä ja ja luomme heidän elämäänsä struktuuria. Lääkehoidosta on osoitettu olevan hyötyä! Me neuvottelemme ja sovimme asioista heidän kanssaan. Meillä on hoitosopimukset!<br /><br />Mefisto: Tai mitä? Kaikkeen auktoriteettiin täytyy sisältyä implisiittisesti uhkaava vihjaus. Mikä se on? Tai te teette mitä? Mihin ryhdytte, jos sopimuksista ei pidetä kiinni?<br /><br />Faust: Me neuvottelemme heidän kanssaan ja sovimme asioista. Meillä on hoitosopimukset. Me... (purskahtaa itkuun) ... emme voi mitään. Emme voi...<br /><br />Homunculukset viiltelevät itseään ja paiskovat pleikkareita ja mp-soittimia ympäriinsä hoitajien koettaessa lepytellä ja rauhoitella heitä luvaten kaikenlaista utta ja kivaa, mutta turhaan.<br /> <br />Homunculukset laulavat kuorossa: Mä kyllä tapan itseni, mä vedän ranteet auki tai jotain. Mä otan niin paljon lääkkeitä ja ah mä pian kuolen! Mä tapan itseni, tapan itseni jos en saa sitä ja tätä ja vielä tuota. Vitun horot, painukaa helvettiin. Mä haluun kasvisruokaa, hampurilaisia, uusia pelejä. Kaikkea mulle ja heti.<br /><br />Homunculukset ovat nyt kaikkivaltiaita. He ovat koskemattomia, ja he tietävät sen.<br /><br />Omaisten kuoro laulaa: Kenen on vastuu jos! Kuka ottaa vastuun? Kuka ottaa vastuun? He ovat itsetuhoisia! Itsetuhoisiiaa aa aaa! Pitääkö ensin sattua jotakin, ennenkuin kukaan ottaa vastuun? Vaaas tuuu uuun?<br /><br />Homunculukset viiltelevät itseään dramaattisesti ilkkuen vallallaan. Tohtori Faust surmaa itsensä, ja hoitajat poistuvat sairaslomille.<br /><br />Mefisto (homunculuksille): Teidät uloskirjoitetaan. <br /><br />Siipien havinaa. Ilta-Lööpin reportteri ottaa valokuvia. Otsikot kirkuvat. Vakavasti masentunut nuori uloskirjoitettiin sairaalasta kesken hoidon! Keskustelupalstat ja foorumit repeävät. Miten tämä on mahdollista?!<br /><br />Siipien havinaa. Oikeuskanslerit ja oikeusasiamiehet liihottelevat paikalle. Omaisten kuoro messuaa. Psykiatrit ja psykologit hymisevät pylväitten nokissa käypähoitosuosituksia, meta-analyysejä ja Cochrane-katsauksia.<br /><br />Mefisto korjaa tohtori Faustin sielun.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-4851684150876773315?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-30549447529616526622010-02-07T22:46:00.000-08:002010-02-09T00:30:58.131-08:00Koska vanhat urheiluautot ovat hieman kallis harrastus, olin lauantain lisätöissä. En siis päivystämässä, enkä ylitöissä, vaan lisätöissä. Jos termi tuntuu hämärältä, pk. KVG.<br /><br />Normaalipäivässäni yli puolet ajoista on päivystysaikoja, ja oikeat päivystyspotilaat tulevat tietenkin aikaa varaamatta. Päivä ei ole hetkeäkään omassa hallinnassa. Korostan, että tämä pieni terveysasema <span style="font-style:italic;"></span> on <span style="font-style:italic;"></span> yksi parhaista ja mukavimmista. Se tarkoittaa sitä, että aamulla töihin lähtiessä ei yleensä tunne kuvotusta, mutta se on sitä siitä huolimatta. En tiedä, mikä on tämän työmaan salaisuus. Feng Shui?<br /><br />Nyt lauantaina kaksitoista kiireetöntä ajanvarauspotilasta, taukoineen vajaassa kuudessa tunnissa, tietäen heti aamulla, että tähän <span style="font-weight:bold;"></span> ei <span style="font-weight:bold;"></span> tule mitään lisää. Ei yhtään mitään. Ei lippulappuja, ei soittopyyntöjä, ei hihassa roikkumisia, ei mitään. Hässäkkä ja yllättävät ambulanssipaarien kolinat <span style="font-weight:bold;">eivät</span> koskeneet minua, vaan samoissa tiloissa työskentelevää päivystäjää. Ensiavussa, tarkkailussa, kipsihuoneessa ym. lojuneet keskeneräiset tai vielä tutkimatta ("katsomatta") olleet potilaat <span style="font-weight:bold;">eivät</span> koskeneet minua. <span style="font-weight:bold;">Minun</span> päiväni oli rauhallinen ja järjestetty. Juuri sellainen kuin ihmiset näköjään luulevat tk-lääkärien päivien olevan. Tällainen heillä on mielessään heidän kuvaillessaan mielestään oikeaa lääkärintyötä vastakohtana rahaa kahmalokaupalla repivien ahneiden ja itsekkäitten lääkärien hoitamille surkeille arvauskeskuksille. Jos olisin harjannut saappaani, ajanut partani, pukenut päälleni tahrattoman valkoisen takin ja tunkenut rintataskun täyteen kyniä, ekg-viivottimia, refleksivasaroita ym. rekvisiittaa ja vielä ripustanut stetoskoopin kaulaani, olisin kelvannut minkä hyvänsä luotettavuutta uhkuvan yksityisen lääkäriaseman mainokseen.<br /><br />Jos arvioisin varovaisesti ja alakanttiin, että yksityisvastaanoton potilaasta verojen ja kulujen jälkeen jäisi kaksikymppiä käteen, puhdas tuotto olisi ollut 240€ tuolta lyhyeltä päivältä. Jos tekisin 20 työpäivää kuukaudessa, käteen jäsi puhtaana 4800€, eli enemmän kuin nyt. Vertailun vuoksi eilen otin vastaan ja myöskin hoidin 19 potilasta, joista 10 oli päivystyspotilaita, ja näistä kolme punaisillla päällekkäisajoilla. Lisäksi lippulaput, käytäväkonsultaatiot ja sh:n varmistukset. Ero on huikea.<br /><br />Johtopäätöksiä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-3054944752961652662?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-60004968930580994562010-02-03T10:39:00.000-08:002010-02-04T08:00:37.311-08:00Seuraava potilas on täysin keksitty, ja oikeastihan tällaista ei tietenkään voisi tapahtua. Eihän?<br /><br /><br />3.8.04<br /><br /> ... öööh... saneluasanelua potilaasta Joose K. keuhkot auskultoiden pneumonisia ritinöitä ällaa pikaserppi seitkytkaks... oooh... väsynyt vaikutelma ...siis... roksibion kolmesataa millii kaks viikkoo ja äsveeaaa ja tuota ...ööö... kontrolliseeärpee ennen töihin paluuta... ja ... sanelun loppu... sanellut Tahvo Tumpura veeaateekooäl.<br /><br />14.8.04<br /><br />... Ja sanelua potilaasta Joose K. Katso edellä. Nyt kontrollissa. Labrat normaalit, edelleen väsynyt. Jatketaan SVA vielä yksi viikko. Sanellut Eri Nopsa, va. tkl.<br /><br />08.10.04<br /><br />... hengenahdistuksen tunnetta, papereiden mukaan väsymysproblematiikkaa ollut, RR 152/92, Hb 155, Vs 6.4, SaO2 07%, CRP 12 lievään virusinfektioon sopien. Auskultaatiossa lievät limarohinat oikealta. Tupakoi. Ei päivystyksellistä hoidettavaa. Tarvittavat jatkoselvittelyt oman tk-lääkärin kautta. Anni Umpela, va.tkl.<br /><br />12.12.04<br /><br />... Ja Joose K. Hakeutunut päivystysvastaanotolle pitkään jatkuneen jaksamis- ja hyperventilaatiotyyppiseltä vaikuttavan hengenahdistusongelman vuoksi. Depressiivinen olemus. Haluaa keuhkokuvalle, joten tehdään nyt thx-pyyntö. Lasse Laikka, va.tkl.<br /><br />3.1.05<br /><br />... ritinät molemmin puolin. CRP 152. Otetaan osastolle ja i.v. Zinaceff 1,5g x 2. Osatonlääkäri päättää aamulla mahdollisista jatkotutkimuksista. Mielialaongelmista ollut viitteitä aiemminkin. Yöksi voi antaa Ketipinor 50mg 1-2 tp<br /><br />7.1.05<br /><br />...papereiden mukaan jonkinasteisesta psyykenproblematiikasta kärsivä mies. Ollut vuodeosastolla molemminpuolisen pneumonian vuoksi ja hoidettu i.v. Zinaceffilla. CRP kääntynyt kaskuun ja lähtiessä 42. Jatketaan vielä kotiutuessa Cipr___ (Sanan loppu ei kuulu. Cipralex?/vh) 250 mg x 2 viikon ajan. Reseptit lähtiessä. Tämä sanelu on tehty jälkikäteen papereista potilaan jo kotiuduttua.<br />Dg J18.9, F32.9 Raimo Rento lk amanuessi/ Onni Alttis lk, va.tkl<br /><br />23.03.05<br /><br />... Joose.K. psyykenpotilas, jolla runsaasti somatisointiin viittaavia käyntejä. Saamaansa Cipralexia ja Ketipinoria ei nyttemmin ole ilmeisesti käyttänyt. Nyt päivystyksessä valittaa oikean puoleista kylkipistosta. Auskultoiden lievät limarohinat, oikea puoli varsin siistin kuuloista. CRP 58. Saa Roxibion 150mg x 2 kymmenen päivää. Thorax-kuva papereiden mukaan otettu joulukuussa. Simo Säyseä va.tkl<br /><br />11.04.05<br /><br />... pitkään kärsinyt mielenterveysongelmista. Tullut päivystysvastaanotolle koettuaan hengenahdistuksen pahentuneen. Keuhkot ausk. hiljaiset hengitysäänet, oikea keskilohko hieman ritisee vasta sairastettuun pneumoniaan sopien, CRP 24, Hb 135, Vs 7,2, SaO2 92%, RR 194/101. Ekg:ssä nopea flimmeri, kammiovaste noin 130. Saa i.v. Seloken 5mg x 2 ja seurannassa rytmi kääntyy sinukseen kahden tunnin aikana. Voi poistua. Tiina Tiuha, va.tkl.<br /><br />26.04.05<br /><br />...Kyseessä on psyykenkroonikko, jolla ollut flimmeriepisodeja. Saamiaan lääkityksiä ei ilmeisesti ole käyttänyt. Ei kuitenkaan avointa psykoottisuutta. Hakeutuu päivystysvastaanotolle rintatuntemusten vuoksi. Ekg: ssä sinustakykardia 101/min, RR 192/110. Auskultaatiossa limarohinat l.a. CRP 32. Doxisykliini 150mg x 2 bronkiittiin. Opastettu paperipussihengitys ja ohjattu depressiohoitajan vastaanotolle. Reino Riuska va.tkl.<br /><br />07.05.05<br /><br />...Joose K. Sairastaa skitsofreniaa, lääkkeiden otto ilmeisen epäsäännöllistä. Nyt ambulanssi tuo. Kauppakeskuksessa jämähtänyt istumaan pääsemättä ylös. Jähmeä, liikkumaton. Ei tule kunnolla kontaktiin. Epäilee lääkäreiden juonittelevan häntä vastaan. Iho hikinen, takykardinen rytmi, alkometri 0, RR 205/110, CRP 28, Vs 7.3. Katatoninen. Tehdään M1- lähete. Heimo Hilpeä va.tkl.<br /><br />12.05.05<br /><br />... Tulee psykiatriselta osastolta yleistilan laskun vuoksi. Tahdosta riippumattomassa hoidossa. Tänään ei kunnolla heräteltävissä. RR 201/112. Nopea flimmeri, kammiovaste 160. SaO2 86, CRP 235, Hb 117, Vs 8.4. FIDD 5,4. Vastailee hitaasti, oikean puolen hemioireisto...<br /><br />... pään TT:ssä vasemman puolen laaja infarktaatio... Thorax-kuvassa oikealla puolella laajalti pleuranesteilyä ja atelektaasimuutoksia, jotka näkyvät vähäisempinä jo viime joulukuussa tk:ssa otetussa kuvassa. Kuvaa ei ole ilmeisesti katsottu tai lausuttu lainkaan...<br /><br />... Thoraxin TT:ssä malignisuspekti tuumori oikeassa alalohkossa, noin 5x3x4 cm... siirtyy neuroteholta nyt keuhko-osastolle. Yleissairaalapsykiatria konsultoitu lääkityksestä, Cipralex 20mg x 1 saa jatkua. Muu lääkitys...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-6000496893058099456?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-92197099176926288782010-01-04T06:43:00.000-08:002010-01-05T09:33:43.642-08:00Useimmat meistä tuntevat "työuupumuksen" vuoksi pitkillä sairaslomilla olleita, ehkä jopa eläkkeelle päätyneitä. Vaikka kaikkien kriteerien mukaan työuupumus onkin kiistatta ollut paras ja kuvaavin termi niin sisällöllisesti kuin etiologisestikin, ja vaikka "työuupumus" on saattanut lukeakin alkuperäisessä A-todistuksessa, tilastoihin jäävä diagnoosinumero ja sairaspäivärahaetuuden oikeutus on psykiatrinen masennusdiagnoosi F32.xxx, jossa desimaaliosa kuvaa vaikeusastetta ja joskus tilan luonnetta relevanteilta osin, ja se koodi myös esiintyy varmasti jo kaikkein ensimmäisessä A-todistuksessakin. B-todistuksessa työuupumus ei enää edes sanana esiinny, sillä sellainen B-todistus ei menisi läpi, ja ihminen jäisi vaille toimeentuloa, mitä harva haluaa. Näin ollen meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat sairaslomilla ja eläkkeilläkin psyykkisistä syistä itsensä sitä välttämättä edes tietämättä.<br /><br />Paras ja kuvaavin diagnoosinumero aidolle työuupumukselle olisi Z56.6 , eli "Muu fyysinen ja henkinen kuormitus työhön liittyen". Sillä ei vaan saa sairasajan palkkaa. Sinänsä elämän vastoinkäymiset eivät ymmärrettävästi ole sairauksia, vaikka työkyvyttömiksi saattavat tehdäkin. Diagnoosryhmä Z on juuri tällaisia diagnooseja varten, Lyhyen SVA:n voisi saada myös diagnoosilla R53 väsymys,exhaustio, mutta ei enää B-lausuntoa, sillä silloin jo kysyttäisiin, <span style="font-weight:bold;"> miksi ja mistä</span> potilas on väsynyt, ja mitä asialle aiotaan tehdä?<br /><br />Ritu 53 v on ollut vuosia töissä ASS:illa. Hän on siivonnut, kuurannut, jynssännyt, pessyt eri puolilla kaupunkia lähes kaikkina kellon aikoina paitsi 7:n ja 16:n välillä. Kaksi tuntia siellä, tunti tuolla ja täällä, ja sitten vielä pari tuntia siellä. Toimeen on tultu vaikka niukalti. Lapset kasvatettu ja maailmalle saatettu. Tytär ei töistään paljon kerro, mutta jotain ilmeisen hyvätuloista kuitenkin. Toinen poika on kapiainen, ja näkyypä toisellekin viina maistuvan. Mieskin on, mutta sitä ei aina koirasta erota. Kummatkaan eivät käy töissä.<br /><br />Epäsäännöllinen ja raskas työ epäsäännöllisinä aikoina kuluttaa ja syö ihmistä. Kaikki tietävät tämän. Ritu on aika kypsä, ja se näkyy. Tupakkaa kuluu. Oikeastaan voisi sanoa, että "niittiä vailla".<br /><br />Niitti on pakkasaamu klo 04.30. Uskollinen Ford Escort käynnistyy kyllä, mutta jo ennen Kehä III:a termostaatti aukeaa ja Ritu kääntää lämmityslaitteen päälle, jolloin jäähdytin halkeaa. Hankalaan paikkaan ei voi pysähtyä, ja järkevän paikan löydyttyä on jo kannentiivistekin mennyt, sekä kaikki jakopään kamat. Ritulla keittää myös, mutta poissaolon syyksi kelpaa vain sairaus ja siitä todistus.<br /><br />Työterveyshoitajalla Ritu jo itkee. Hän myös tärisee raivosta. Kunniansa kuulevat koko Systeemi yleensä, kaikki herrat, ja ASS erityisesti. Poika on puhelimessa arvioinut remontin hinnaksi vähintään siinä tonnin luokkaa. Halvemmaksi tulee ostaa uusi auto. Joulua ei tänä vuonna tule, mutta sähkölasku kyllä, ja joukko muita laskuja onkin jo paikalla.<br /><br />Ritu on lopussa, mutta hänellä ei ole edes yskää, joten työterveyshoitaja ei voi edes flunssan varjolla antaa sitä 3 vrk:a sairaslomaa, mihin hänellä on valtuudet. Hoitaja varaa siis päivystyksellisen lääkäriajan. Työterveyssopimus ASS:lla on paikallisen terveyskeskuksen kanssa.<br /><br />Ajan hetkellä H tk-päivystyksessä on hivenen kiire. Päivystävä kandidaatti ei oikein saa selvää Ritun selityksestä, mutta tunnistaa maagisen sanan "sairasloma", sekä ilmiselvät psyykkiset oireet. SVA 3 viikkoa diagnoosilla F32.9. Näytepakkaus Cipralexia (ottakaa noita yksi aamuisin), ja kun Ritu vielä hoksaa toivoa "nukahtamislääkettä", resepti Zopinox 7,5mg No XXX (ottakaa noita yksi iltaisin). Seuraava potilas.<br /><br />Loma sopii Ritulle. Hän tuntee olonsa paremmaksi kuin vuosiin. Vuosilomat onkin tähän asti aina otettu rahana. -92 Astrakin maksoi vain 300€. Ajatus työhön paluusta on äärimmäisen vastenmielinen. Työnantajakin ilmaisee toiveensa, ettei Ritu ihan vielä palaisi, sillä hänen paikkaajansa on lupaava, ja palapelin kasaaminen taas uudestaan olisi työlästä ja hankalaa kaikille. Ritu varaakin siis ajan lääkäriltä hyvissä ajoin. Hän on täysin vilpitön. Hän vain nöyrästi toivoo, että saisi huilata vielä hetken. Hänellä ei ole minkäänlaista vilpillistä aikomusta.<br /><br />Ajan hetkellä H+18 vrk terveyskeskuslääkäri odottaa näkevänsä ränsistyneen ihmisraunion. Kaikkihan tietävät, ettei psykiatrisista sairauksista sillai oikeasti parane. <a href="http://www.mtkl.fi/?x15497=583873">Mielenterveysbarometri</a> on aivan oikeassa. Ei kukaan vakavissaan usko psykiatrisen potilaan paranevan tai kuntoutuvan, saati töihin palaavan. Myös sinä voit sairastua. Psykiatrian poliklinikoilla loppuarvio on suuri harvinaisuus.<br /><br />Ritu on levännyt, pirteä, iloinen ja optimistinen, ja tietää sen itsekin. Hän myös tietää, mistä se johtuu. Hänen vilpitön toiveensa on saada vielä vähän lisää ihmelääkettä.Sehän ei ole kohtuuton pyyntö, eihän?<br /><br />Lääkärin aivoissa jarrut vinkuvat. Ammattilaisen varmuudella hän on heti muuttuneen tilanteen tasalla ja kohdistaa kyselynsä uuteen aspektiin.<br /><br />Hyväntuulinen ja toiveikas Ritu elehtii innokkaasti kertoessaan tilanteestaan. Hän on karjalainen, ja melkein voi mielessään nähdä pöydälle jääneen haitarin vieläkin soivan mummon kotona Käkisalmessa. Talo on tosin jo purettu.<br /><br />Hän myöntää auliisti miestenkin häntä kiinnostavan, kerran sitä kysytään. Hän tietää myös, että kiinnostus ei ole yksipuolista.<br /><br />Hän kertoo myös tarvitsevansa vähemmän unta nykyään. Ihmekös tuo. Kerrankin on saanut nukkua kunnolla.<br /><br />Kun ASS työpaikkana tulee puheeksi, Ritu ottaa kyllä lämpöä. Ei sitä taloa kukaan rakasta. Ritu oikein kiihtyy, kun vähän innostetaan. Hän lähes sekoaa sanoissaan. Hänen ei ole tarvinnut koskaan opetella selittämisen taitoa.<br /><br />Jos maailma olisi avoin, Ritulta eivät ideat loppuisi. Hän voisi vaikka lähteä iltalukioonkin, tai heivata miehensä tai koiransa (hän ei koskaan ole oikein varma, kumpi on kumpi) ja hankkia uuden. Sarkasmivaroitus jää tosin antamatta.<br /><br />Hän ei ole käynyt Lenitan tyylikoulua, ja meikki on ehkä hieman yliampuvaa. Toisaalta hän pitää siitä, että päät vieläkin kääntyvät. Hän myöntää kyllä auliisti, että hänen käytöksensä saattaa olla nyt hieman toisenlaista kuin yleensä.<br /><br />Lääkäri jatkaa sairaslomaa. SVA ad 60 vrk ja diagnoosinumero vaihtuu. F31 (susp) ja selvitykseksi vielä, että "ohjattu jatkotutkimuksiin". Hoidonporrastuksen mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö kuuluu erikoissairaanhoitoon, ja Ritu on saanut Youngin mania-asteikolla 28p. Tämä on vain viitteellinen työkalu, mutta suuntaa antava. Katkaisuraja on kaksikymmentä.<br /><br />Ritu ymmärtää sairasloman vielä jatkuvan. Lääkäri kertoo tekevänsä lähetteen erikoissairaanhoitoon ja kehottaa vielä heti lopettamaan viime kerralla aloitetun Cipralexin. Ritu ei ole avannutkaan koko askia, mutta ei kehtaa sanoa sitä. Kerran nyt kuitenkin lääkkeistä puhutaan, uusitaan nopeasti tuo Zopinox.<br /><br />Psykiatrian poliklinikalla lähetteet käsitellään tiimillä. Sosiaalihoitaja havaitsee heti oleellisen ja huomauttaa, että Ritu tarvitsee B-lausunnon. Asiaankuuluva merkintä tehdään ajanvaraustietoihin. Samoin erikoislääkäri huomaa, että mielialantasaaja näkyy puuttuvan. Toivottavasti ensi kuulle saadaan joku lääkäri.<br /><br />Ensi kuulle on saatu joku lääkäri. Kandidaatti K. on tehnyt tähänastisen uransa ensiavun kirurgipäivystäjänä, mutta lopputenttien aikaan se olisi liian rankkaa, ja kun MedAll oli tehnyt tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä, hän on edellisiltana vilkaissut Achten, Alasen ja Tienarin Psykiatria 1:tä sekä Huttusen teosta Psyykenlääkkeiden valinta ja käyttö. Homma hanskassa. Kandidaatti K. on nopeudestaan kuuluisa.<br /><br />Ajan hetkellä H+67 vrk Ritu istuu psykiatrin vastaanotolla. Hän on hätääntynyt ja paniikissa, sillä hänelle on nyt vasta realisoitunut, että hänen työsuhteensa on ollut määräaikainen, ja että sitä ei ole jatkettu. Kandidaatti K. toteaa ja kirjaa affektin. B-lausunnolla sairaslomaa puoli vuotta. Keskittymiskyvyttömyys, affektilabiilius, univaikeudet ja impulssikontrollin vaillinaisuus työkyvyttömyyden konkreettisina syinä. Dg F31.6. Kandidaatti K. valitsee ensijaislääkkeeksi Abilify 10mg x 1, sillä se on helppo lääke. Annostitrauksia ei juurikaan tarvita. Yleensä yksi koko sopii kaikille. Uusitaan myös Zopinox numerona C, ettei tarvitse jatkuvasti juosta. Sairaanhoitajalla kontrollit kuukausittain. Lääkäriaika puolen vuoden päähän uutta B-lausuntoa varten.<br /><br />Tiimillä sairaanhoitaja raportoi kuukausittain Ritun grandiööseistä suunnitelmista elättää itsensä ompelijana tai pukusuunnittelijana tms. Oppilaitokset onneksi vaativat T-todistuksia, joten tuhoisimmat ideat esim. hoitoalalle kouluttautumisesta saadaan torpattua. Univaikeudet korostuvat, ja jonkinasteista seksuaalista holtittomuuttakin alkaa näkyä. Lääkemyönteinen Ritu sentään onneksi on.<br /><br />Ajan hetkellä H+239 vrk Ritu istuu jälleen psykiatrin vastaanotolla. B-lausuntokäynti. Ritu on tehnyt mielenkiintoisen havainnon,mutta ei pidä tarpeellisena kertoa siitä. Kun kaksikaan Zopinoxia ei enää kunnolla nukuttanut häntä, hän haki kokeeksi apteekista yhden paketin Abilifya toivoen saavansa sillä nukuttua. Siinä menivät viimeisetkin unet, mutta hän huomasi lääkkeen saavan aikaan aivan hillittömän panetuksen. Se on vain yllättävän pitkävaikutteinen, joten hieman tarkkana saa olla. Mies ja koira ovat saaneet nyt lähteä. B-lausunnolla sairaslomaa ensisijaisuusajan loppuun, ja lääkitykseen lisätään Ketipinor nostaen nopeasti tavoiteannokseen 800mg vuorokaudessa. Ritu ei koskaan tule hakeneeeksi ensimmäistäkään pakettia, vaikka samalla lausunnolla hän saa myös erityiskorvattavuuden. Reseptejä uusiessa kukaan ei jää tuijottamaan toimitusmerkintöihin.<br /><br />Ajan hetkellä H+487 vrk psyk polin eurovaihettaan suorittava naislääkäri huomaa hieman kateellisena ihmettelevänsä, miten kroonisella mielenterveyskuntoutujalla voi olla varaa pukeutua mielettömän kalliiseen Ritoun pukuun, josta hän voi vain haaveilla. Värit säihkyvät, ja leikkaus on mielikuvituksellinen. Kuntoutustuki vuodeksi. Päivätoiminnassa käynnit 2 kertaa viikossa, joista toteutuu kaikkiaan yksi (1) kerta. Ritu kroonistuu hyvää vauhtia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-9219709917692628878?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-50627090146705015312009-12-30T00:30:00.000-08:002009-12-30T07:59:52.558-08:00Tohtori Änkyrä on erittäin hyvä, erittäin pätevä ja erittäin kokenut yleislääkäri. Hän ja pari hänen kaltaistaan kolleegaansa ovat töissä Terhakan kuntayhtymässä. He ovat läpäisseet tiukan työhönottohaastattelun ja tultuaan hyväksytyiksi käytännössä sanelleet palkkansa, jotka lähentelevät ekstravagantteja jopa privaattierikoislääkärien mittapuun mukaan. He ovat kullanarvoisia, ja kuntayhtymää pitää heistä kiinni kynsin hampain.<br /><br />Tohtori Änkyrä ottaa ensimmäisenä vastaan päivystyspotilaita ja arvioi heidän vaivansa vakavuuden ja kiireellisyyden, mutta hän ei hoida yhtään mitään tai ketään. Kiistatta ja selkeästi kiireelliset potilaat eivät edes tapaa tohtori Änkyrää. Tohtori Änkyrällä ei ole koskaan kiire. Jos jonkun tilanne vaatii tosiaan juoksemista, hän vain antaa merkin, ja toiset juoksevat, mutta sellaista tapahtuu harvoin. Viime vuonna ehkä kahdesti.<br /><br />Terhakan päivystyksessä ei ole jonoja. Kukaan ei voi sanoa, että nyt on hänen vuoronsa, sillä vuoroja ei ole. Tohtori Änkyrän kiireettömiksi toteamat päivystykseen tulleet potilaat saattavat joutua hieman odottamaan, joskus ehkä kauankin, mutta seinillä on isokokoisia kylttejä, joissa neuvotaan, miten ajanvarausaikoja varataan.<br /><br />Päivystävät lääkärit rakastavat tohtori Änkyrää, ja Terhakkaan ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää päivystäjiä. Kandidaatit tappelevat Terhakan päivystyksistä. Siellä ei ole koskaan kiire.<br /><br />Päivystykselliset unettomuudet, krooniset alaselkävaivat, B-lausunnot, varmuudenvuoksi korviin katsomiset, reseptin uusimiset, apuvälinetarpeet, neuvottelut verenpainelääkkeiden tarpeellisuudesta tai sopivuudesta, laboratorio ja kuvauspyynnöt yms. saavat varautua odottamiseen, sillä Terhakassa kokenut lääkäri arvioi kiireellisyyden asteen. Odotustilassa on juomavesiautomaatti.<br /><br />Joskus kertomus ehtii muuttua matkalla huoneesta toiseen, ja jos osoittautuu, että varsinainen vatsakipu ei juuri nyt niin kova sitten olekaan, vaan varsinainen tarve on saada lähete laktaasi-PCR osoituskokeeseen, päivystäjän velvollisuus on palauttaa asia tohtori Änkyrän uuteen arvioon.<br /><br />Tohtori Änkyrästä on tehty lukemattomia valituksia, mutta hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa ovat huippuluokkaa, ja ennenkaikkea niin on myös hänen kirjaamistaitonsa. Tohtori Änkyrä on erakkoluonne, eikä hän voisi vähempää välittää siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat tai puhuvat. Haistatteluille ja raivoamisille hän on täysin immuuni. <br /><br />Verokalenterissa Änkyrän vuositulot olivat viime verovuodelta 248 000 €, eikä hänen ole nähty olevan missään muualla töissä. Kuntayhtymän talous on ollut hyvin tasapainossa koko sen ajan, jonka tämä triagekäytäntö on ollut voimassa. Hoivaosastolla on potilaitten leipien päällä nähty jopa täyslihaleikkeitä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-5062709014670501531?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-39521534009792443092009-12-08T01:24:00.000-08:002009-12-30T11:42:51.254-08:00Useimmilla lääketieteen alueilla potilaan lääkityksestä voi varsin suoraan päätellä, mitä hänen ajatellaan sairastavan. Psykiatriassa asia ei ole näin. Jo wanhoina hyvinä aikoina nähtiin jokapaikan psykiatrisia yleislääkkeitä, joista Pertriptyl ja Orsanil olivat tunnetuimmat, mutta tuolloin sentään myönnettiin, että tieto ja ymmärrys olivat vaillinaisia.<br /><br />Nykyisen tilanteen ymmärtämiseksi on huomattava, ettei kukaan pysty puhuttelemaan psykiatria edes kahvipöydässä tai venettä lainatakseen saamatta depressiodiagnoosia. Depression ja mielialahäiriöitten epäilemisestä ja havaitsemisesta, "tunnistamisesta" on tullut psykiatrin pätevyydenvahvistusrituaali. Kukaan ei uskalla kiistää mielialahäiriödiagnostiikaan validiteettia, sillä tässä "asiantuntijat" arvioivat vain itseään. Jos somatiikalla tulee virheitä tai potilas on vaikeuksissa, sen yleensä huomaa jokainen sivusta seuraava, ja henkeä uhkaavat tilanteet tunnistaa useimmiten helposti ilman erityisempää koulutusta. Kun verenpaineet romahtavat, henki loppuu ja potilas muuttuu siniseksi, on helppo havaita, että nyt ei mene hyvin. Kun psykiatrisella potilaalla ei mene hyvin, se ei välttämättä näy katastrofina, sillä selitys on aina sama: ilman psykiatriaa potilaalla varmasti menisi vielä huonommin.<br /><br />Psykiatrialla <span style="font-weight: bold;">on</span> substanssia. Psykoosien hoitotulokset ovat usein järkyttävän hyviä, pieniä ihmeitä. Maniassa ei juuri enää tarvitse kenenkään kärsiä. Syvä, melankolinen depressio vastaa sähköön usein taianomaisesti. Kukaan, joka on nähnyt sähköhoidon elämän pelastavan ihmeen, ei voi väheksyä sitä.<br /><br />Psykiatrialle ei ole riittänyt oman kokoisensa substanssi. Koska erilaiset psyyken ilmiöt nykyään pystytään konkreettisesti havaitsemaan ja jopa joskus ymmärtämäänkin, psykiatria on riemurinnoin antanut ymmärtää niiden <span style="font-weight: bold;">tarvitsevan</span> myös psykiatrista käsittelyä. Sinänsä ilmiö on sama kuin arkiasioiden medikalisoimisessa yleensäkin, mutta seuraukset ovat vaikeammin hahmotettavia.<br /><br />Oletetaan, että meillä on keksitty potilas Arska A. Hän on 52-vuotias metallimies, jolla on iänmukaiset somaattiset vaivat ja hän on joutunut työttömäksi ilman omaa syytään. Toki hän voisi olla myös Pertsa P, 32-vuotias medianomi, tai hän voisi olla lähes kuka tahansa, joka on jonkinlaisissa vaikeuksissa, sillä lähes mitkä hyvänsä vaikeudet yhteiskunnan tietoon tultuaan johtavat nykyään lääkärikontaktiin, ja mitä "moniammatillisempi" työryhmä asiaa käsittelee, sitä varmempaa on myös psykiatrin konsultaatioon ajautuminen.<br /><br /><br />Arska on mennyt työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Ponnari-ikkuna kertoo virkailijalle, että yli viisikymppiset pitkäaikaisista työsuhteista irtisanotut ovat syrjäytymisvaarassa. Heidän tilanteensa kartoitetaan VARAS projektissa, johon rahat on saatu EU:lta. Moniammatillinen työryhmä paneutuu heidän tilanteeseensa.<br /><br />Ajanhetkenä H+0 Arska istuu psykiatrin vastaanotolla. Hän näyttää alakuloiselta ja väsyneeltä, ja on näyttänyt samanlaiselta jo kymmenisen vuotta. Hänellä on selkä kipeä, hän nukkuu huonosti ja kuorsaa, ja hänelle maistuu kalja, ja hän pitää dartsista ja laulaa mielellään karaokea. Kenenkään mieleen ei kuitenkaan tulisi kutsua häntä juopoksi.<br /><br />Hän saa eteensä liudan kysymyksiä, ja koska hän ei katso tuntevansa itseään edes surulliseksi, psykiatri tekee merkinnan "dystymisesta olemuksesta".<br /><br />Sen jälkeen hän ilmoittaa tuntevansa, että tulevaisuudella ei ole hänelle mitään tarjottavaa. Älkää vain missään tapauksessa luulko, että tämähän on selvää realismia.<br /><br />Hän ei koe olevansa erityisen epäonnistunut, mutta kun onneksi voi myös vastata olevansa "tyytymätön ja kyllästynyt kaikkeen", hän tekee niin.<br /><br />Hänellä on "usein syyllinen olo", nyt kun tulee ajatelleeksi.<br /><br />Hän uskoo, että "häntä saatetaan rangaista". Pubissa oli pientä rähinää ja hän tuli tönäisseeksi jotakuta, jolle tuli musta silmä.<br /><br />Hän on "pettynyt itseensä". Nuorena hän halusi nimittäin jotain ihan muuta.<br /><br />Hän "moittii itseään virheistään". Jostain syystä hän ei totuttuun tapaan moitikaan niistä muita.<br /><br />Hänellä ei ole "suisidaalista ideaatiota", eikä hän itkekään entistä enempää. Toisaalta hänenhän jo havaittu "antavan dystymisen vaikutelman"...<br /><br />Hän "ärsyyntyy entistä helpommin" ja "muut ihmiset kiinnostavat häntä vähemmän kuin aiemmin", sillä hänellä on nyt omiakin huolia ihan tarpeeksi.<br /><br />Hänen on "hyvin vaikea tehdä päätöksiä". Toisaalta niin on ollut aina, ja juuri nyt niitä ei edes ole tehtävänäkään.<br /><br />Hän näyttää mielestään "vanhalta ja vähemmän viehättävältä", mikä on aivan totta.<br /><br />Työn aloittaminen "vaatii ylimääräisiä ponnistuksia". Yleensä naapuri on lykännyt traktorilla lumet, mutta tähän ei nyt ole varaa.<br /><br />Hän nukkuu huonosti. Hän on aina kuorsannut, ja nyt pitää vielä aamuöisin herätä vessaankin.<br /><br />Hän väsyy nopeammin kuin tavallisesti. Hänellä on huono kunto. Cooperissa ei mene enää kolmea tonnia, niinkuin armeijassa meni, ja metallityöt ylläpitivät lihasvoimaa ihan kivasti. Ja tuo aamuyön kusella juokseminen kyllä myös tuntuu. Työterveyslääkäri puhui jostain unipatjasta, mutta sitten tuli lopputili, ja se jäi...<br /><br />Ruokahaluakaan ei oikein ole. Närästää.<br /><br />Hän on laihtunut yli kolme kiloa. Työmaaruoka oli hyvää.<br /><br />Hän on "huolissaan ruumiinsa vaivoista". Jumalauta, kuka tällaisen risan töihin ottaisi...<br /><br />Hänen kiinnostuksensa seksiin on vähentynyt. Oikeastaan naapurin muija näyttää hyvinkin kiinnostavalta, mutta kukapa sellaista myöntäisi?<br /><br />Nyt psykiatri toteaa hänen saaneen Beckin depressiokyselyssä 22 pistettä, mikä "viittaa keskivaikeaan masennukseen". BDI on itsearviointikysely, mutta Hamilton ja MADRS antaisivat suunnilleen saman, ja kuka niitä viitsii tehdä? Tästä eteenpäin potilaalla on F32.1 , keskivaikea depressio. Fysiatrian, kuntoutuksen ym. lehdille tulee merkintä, jonka mukaan "mielialahäiriön hoito on nyt ensijaista". Psykiatri aloittaa Efexor depot 75mg ohjeella nostaa se kahden viikon päästä kahteen kapseliin aamuisin ja tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle, eli entiseen mielenterveystoimistoon. A-todistuksella sairaslomaa kuukausi, johon mennessä ajan psyk polille luulisi jo tulevan.<br /><br />Aika psyk polille tulee kuitenkin vasta kahden kuukauden päästä. Arska joutuu hakemaan tk:sta uuden A-todistuksen, joka tietenkin tehdään. Kaikkihan tietävät, että psykiatrian jonot ovat pitkät. Tieto organisaatioiden välillä kuitenkin onneksi kulkee, joten psyk polin lääkärin ajanvaraustiedoissa on myös merkintä "tarvitsee B-lausunnon".<br /><br />Ajanhetkenä H+46 vrk tuttu mies tarjoaa Arskalle töitä firmassaan, mutta kuultuaan tämän olevan sairaslomalla, hän kehottaa Arskaa "hoitanaan ensin itsensä kuntoon":<br /><br />Ajanhetkenä H+65 vrk Arska istuu psyk polin lääkärinvastaanotolla. Hän on entistä huonokuntoisempi, unet ovat aivan kadoksissa, kusi ei meinaa kulkea laisinkaan, ja muijakin on mennyt vieraisiin, kun Arskalla ei tahdo seisoa ei sitten millään. Hän on myös kääntämässä viihteelle ihan ammattilaistyylisesti. Siispä B-lausunnolla sairaslomaa puoli vuotta eteenpäin. Efexor depot nostetaan ensin 225mg:aan aamuisin, ja kuukauden päästä 300 mg:aan aamuisin. Tästä asianmukaiset reseptit, ja univaikeuksiin Ketipinor 100mg iltaisin. Arska ei oikein tykkää lääkärin tyylistä, joten merkitään myös sairauskertomukseen "viitteitä impulssikontrollin häiriöstä" ja "mahdollista persoonallisuusproblematiikkaa". Seurantakäynnit psyk polin sairaanhoitajalla kerran kuukaudessa, lääkäriaika tarvittaessa, ja viimeistään seuraavaa B-lausuntoa varten. Lähtiessään Arska tunkee taskuunsa eteisestä pari depressio-opasta. Illalla hän tutkii niitä ja kokee epämääräistä syyllisyydentuntoa siitä, että jotenkin hän ei ole vakuuttunut saamansa hoidon tehosta ja vaikuttavuudesta.<br /><br />Parin seuraavan kuukauden aikana sairaanhoitaja, jolla Arska on käynyt, kertoo tiimillä, että aluksi Ketipinorilla Arska nukkui vähän liiankin hyvin, mutta nyt sen vaikutus on hiipunut, joten tiimin lääkäri nostaa sen 200mg:aan iltaisin. Kyseessähän voi sitä paitsi olla myös tunnistamatta jäänyt kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten jo ihan senkin takia...<br /><br />Ajanhetkellä H+256 vrk Arska on jälleen psykiatrin vastaanotolla. Ajan on määrännyt sairasloman loppuminen, mutta selvästikin se on tarpeen, sillä Arska on räjähtäneempi kuin koskaan. Hän pilkkii väsymyksestä, on pöhöttynyt, ja muijakin on lähtenyt. Sairaslomaa jatketaan vuoden loppuun, jolloin sosiaalihoitajan selvityksen mukaan sairasloman ensisjaisuusaika päättyy, ja on siirryttävä kuntoutustuelle. Lääkitystä tehostetaan kombinoimalla antidepressiiviseen lääkehoitoon Remeron 30mg iltaisin. Rutiininomaisesti se nostetaan myöhemmin tiimillä 45mg:aan. Sairaanhoitajakäynnit jatkuvat, nyt kahden viikon välein.<br /><br />Vähän ennen vuodenvaihdetta Arska ajaa kännissä pikku kolarin. Verinäytteen jälkeen poliisit muuten veisivät Arskan putkaan, mutta päivystyksessä selviää, että Arskalla on psykiatrian lehtiä ja hän on psyykkisitä syistä sairaslomalla, joten poliisit eivät uskalla ottaa hänestä vastuuta. Neuvottelun jälkeen päädytään siihen, että Arskalle järjestyy paikka psykiatrisella osastolla, jossa voidaan samalla vähän katsoa sitä lääkitystä.<br /><br />Aamupalalla Arska toteaa yllätyksekseen hullujenhuoneen olevankin ihan viihtyisän ja kivan paikan. Siellä on jopa naisiakin, joten Arskaa ei tarvitse hirveästi suostutella jäämään lyhyelle hoitojaksolle. Illalla Arska päiväsalissa näkee televisiossa vaasalaisen professorin hehkuttavan siitä, miten depressio on epidemiologisesti kansantaudiksi kasvanut suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Professori haluaa "voimaannuttaa koko kansakunnan antidepressiivojen laajamittaiseen käyttöön". Hoitojaksolla nostetaan Ketipinor 400mg:aan. Osastonlääkäri merkitsee myös kertomukseen arvelunsa, jonka mukaan "potilas saattaisi hyötyä valproaatista". Hän on juuri ollut erikoistuvien lääkärien koulutuksessa. Jatkohoito entiseen tapaan psyk polilla.<br /><br />Ajanhetkellä H+475 vrk Arska on jälleen psyk polin lääkärin vastaanotolla. Hän tarvitsee B-lausunnon kuntotustukea varten. Kuntoutustuki on entiseltä nimeltään "määräaikaiseläke", mutta nimeä on muutettu sinänsä järkevästi toivoen ja edellyttäen aktiivista kuntoutusyritystä.<br /><br />Psyk polin lääkärit vaihtuvat parin kuukauden välein. Nyt vuorossa oleva yleislääketieteen reunoja tekevä erikoistuva lääkäri toteaa tapaavansa pitkäkestoisesta depressiosta kärsivän kohta 54-vuotiaan miehen, jolla on juuri takana psykiatrinen osastohoitokin, ja jonka problematiikka vaikuttaa varsin hoitoresistentiltä. Työkyvyn palautumisesta ei ole juurikaan toivoa, mutta selvää on myös, että kuntoutustukea ei myönnetä, ellei jotain vielä yritetä. Lääkäri tekee B-lausunnon suositellen kuntoutustukea vuodeksi. Koska Arskan vuorokausirytmi on täysin sekaisin ja hän on pahasti passivoitunut, tiimillä on jo sovittu hänen alkavan käydä kaksi kertaa viikossa psykiatrisessa päivätoiminnassa. Tämä merkitään kuntoutussuunnitelmaan. Koska hänen on myös arveltu mahdollisesti hyötyvän valproaatista, aloitetaan Deprakine depot 500 mg kahdesti päivässä ja lopullinen annos pitoisuusmääritysten perusteella.<br /><br />Ajanhetkellä H+637 vrk on Deprakinen annokseksi siis pitoisuusmääritysten perusteella määritetty 2500 mg vuorokaudessa. Arska esittää toiveen päästä osastolle, koska ei saa nukuttua ja hermot ovat tiukalla. Hän ei kerro, että hän on kuullut viime käynnillä tapaamansa kivannäköisen naispotilaan myös olevan nyt sairaalassa.<br /><br />Ajanhetkellä H+924 vrk B-lausuntokäynnillä kuntoutustuen jatkamista varten on kroonistunut potilas, joka kärsii pitkäkestoisesta, hoitoresistentistä depressiosta. Sairaalassa on jo harkittu ECT hoitoja, mutta anestesialääkäripulan vuoksi niistä oli jouduttu toistaiseksi luopumaan. Lääkityksenä on tällä hetkellä Efexor depot 375mg/vrk, Remeron 60mg/vrk, Ketipinor 600mg/vrk, Deprakine depot 2500mg/vrk ja Imovane 7,5mg kaksi tabl iltaisin. Imovanen reseptissä lukee koneen siihen sijoittamana "unilääke lyhytaikaiseen käyttöön". Päivässä syötävien pillerien lukumäärä on 14.<br /><br />Tilastoihin Arska jää depression vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneeksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-3952153400979244309?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-30032203031876979272008-12-11T11:53:00.000-08:002009-09-23T21:46:28.812-07:00<div>Lääketieteen irvokkain erikoisala on psykiatria. Olotilani ja tuntemukseni nykyisen psykiatrian edessä voisi kuvitella mahdollisesti olevan jotain, mitä Martti Luther olisi saattanut tuntea, jos hänen olisi pitänyt päätyökseen kuunnella ja toimeenpanna paavin konsiilin loputtomia jaarituksia autuaaksijulistamisen yksityiskohdista ja teknisistä menettelyistä tms.<br /><br />On valaisevaa huomata, että mutatis mutandis lähes kaikki 60-luvun antipsykiatrinen kritiikki ja julistus voidaan tänään esittää lähes aivan saman kaltaisena, ja tällä kertaa vieläpä maaliin osuvana ja paikkansa pitävänä, katseen kestävänä. Psykoosien ja skitsofrenian sijasta kohteena on vaan nyt inflatoitunut ja tunnistamattomaksi pöhöttynyt mielialahäiriöteollisuus, joka on lisäksi poikimassa kaksoisdiagnoosipsykiatriaa, päihdepsykiatriaa ja niiden erikoisyksiköitä, ja luonnollisesti vaatimassa näille resursseja. Turvallisuusnarkomaniansa ja hoiva- ja paapomisviettinsä halvaannuttama yhteiskunta <span style="font-weight: bold;">vaatii </span>tätä, ja psykiatria on riemurinnoin ilmoittanut pystyvänsä toimittamaan.<br /><br />On muistettava, että professorit ovat ennen muuta <span style="font-style: italic;">poliittisia eläimiä</span>. Jos he eivät olisi, he eivät olisi professoreita.<br /><br />Poliittiset eläimet eivät <span style="font-style: italic;">luo</span> trendejä ja suuntauksia. He <span style="font-style: italic;">haistelevat</span> niitä, ja vaikka vahvistaminen on positiivista molempiin suuntiin, professorit eivät määrää kehityksen suuntia. He vain koittavat ennakoida niitä, kuten spekulantit tänään myyvät öljyä, jonka on määrä löytyäkin vasta joskus kymmenen vuoden päästä. Voidaan sanoa yhteiskunnan saaneen juuri haluamansa ja arvoisensa psykiatrian. Kääntäen voidaan sanoa, että vain tällaisessa yhteiskunnassa voi olla tällaista psykiatriaa. Tämä koskee koko kaukasoidisen geneettisen klusterin äveriäämpää puoliskoa, joka jostain kumman syystä pitää itseään luonnonvakion kaltaisena universaalina normina.<br /><br />Kun syöpään varmasti pian kuoleva vanhus itkee ja on ahdistunut ja peloissaan, tilannetta ei voi hoitaa kukaan muut kuin psykiatrian erikoislääkäri, joka refleksinomaisesti ja itseään onnitellen "diagnostisoi depression" ja aloittaa Cipralexin.<br /><br />Kun psykiatrimeetingissä kuulee vakavalla naamalla lausuttavan: "Niin, nykyäänhän jo yli puolet depressioista on epätyypillisiä" kenenkään kyseenalaistamatta mitään, ei voi enää kuin irtisanoutua ja katkaista välinsä psykiatriaan.<br /><br />Professori K. W:n mukaan pyrkimys on "voimaannuttaa koko kansakunta antidepressiivojen laajamittaiseen käyttöön" (sic). Pahkasikaa ei enää tarvita.<br /><br />www.pohjanmaahanke.fi<br /><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-3003220303187697927?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-44807775311546291022008-05-14T00:42:00.000-07:002008-05-14T00:52:47.975-07:00Tutustuttuani nyt erääseen lääketieteen suurimpaan, ellei volyymiltaan <strong>kaikkein</strong> suurimpaan, erikoisalaan, aion lähteä perinteisiin kesätöihin pariksi kuukaudeksi harrastamalleni sisarerikoisalalle. Harrastaminen pienentää bruttopalkkaani noin 1500€ kuussa, mutta maksavathan golfvälineetkin. Sen jälkeen aion pitää urani toisen kesäloman ja sitten jatkaa vuoden loppuun toivoakseni kohtuullisesti miehitetyssä terveyskeskuksessa. Sitten on jatkojen uudelleenarvioinnin paikka.<br /><br />Ainoastaan kohtuullisen hyvä palkka on pitänyt minua tällä erikoisalalla. Toisaalta sama palkka maksetaan täällä näköjään kaikille ahkeruudesta, kyvyistä, työmäärästä, osaamisesta, rohkeudesta yms. riippumatta, joten en koe siitäkään kovin suurta tyydytystä.<br /><br />Voisin harkita yksityisvastaanottoa tai noin tuplasti tienaavan keikkalääkärin uraa spesialiteetin puuttumisesta huolimatta, vaikka ajatus paperisodasta onkin toistaiseksi kauhistuttanut minua. Tämän talven tapahtumat ovat vieneet minulta viimeisenkin solidaarisuuden ja lojaalisuudentunteen tätä turvallisuusnarkomanian halvaannuttamaa holhousyhteiskuntaa kohtaan. Toivon teidän saavan, mitä ansaitsettekin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-4480777531154629102?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-1161715022672461352006-10-24T11:33:00.000-07:002006-10-24T14:19:56.946-07:00Lääkärit ovat tunnetusti tyhmiä ja osaamattomia rahanahneita tumpeloita, joitten käsiin joutuminen on hengenvaarallista. Minulle on siksi hyvin epäselvää ja kummallista, miksi heitä kuitenkin pitäisi olla saatavilla kaikkialla, kaikkina aikoina ja kaikkiin tarkoituksiin, vieläpä ilmaiseksi.<br /><br />Eräs mahdollinen selitys on se, että kansalainen tuntee olevansa aito ja olemassa oleva kansalainen vain erityisesti voidessaan <span style="font-weight: bold;">vaatia</span> yhteiskunnalta jotain. Tämä taas kohtaa joittenkin poliittisen tarpeen päteä myöntämällä loputtomasti lisää ja lisää subjektiivisia <span style="font-weight: bold;">oikeuksia</span> vaadittaviksi. Kun tähän vielä lisätään hyvinvointiyhteiskunnan sisäinen postulaatti aukottoman turvallisuuden ja kaiken pahan lailla kieltämisen mahdollisuudesta, ollaankin jo helposti nykyisessä tilanteessa.<br /><br />Kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin on yhteiskunnan tietenkin vastattava. Virkalääkärin velvollisuuksiin esim. todellakin kuuluu pyydettäessä antaa lääkärinlausunto lähes kaikesta, mistä kansalainen vain keksii sitä vaatia. Toistaiseksi lääkäri on sentään voinut vielä päättää lausunnon sisällöstä, mutta varmasti kansalaisten oikeuksia tässäkin suhteessa pian laajennetaan sivistys- tai ainakin hyvinvointivaltiolle kuuluvalle tasolle.<br /><br />Kaikkineen yli kuuden vuoden lääketieteellisen koulutuksen ja siihen liittyneen käytännön harjoittelun, sekä kaikkineen yli kymmenen vuoden työkokemuksen jälkeen voin ja saan siis kunniani ja omantuntoni kautta ilmaiseksi vakuuttaa, että Mirjaana ei halua syödä söpöjä lehmiä, että Pirkkoa pierettää kun hän juo piimää, ja että Arska kertoo ahdistuvansa, jos hän ei saa isompaa asuntoa etelänpuoliparvekkeella. Koska yhteiskunta ei myöskään vielä voi tarjota ajokoulutusta ja ajokorttia subjektiivisena ja ilmaisena kansalaisoikeutena, se on vielä joutunut tyytymään siihen tarvittavan lääkärinlausunnon tarjoamiseen virkalääkärin velvollisuuksiin kuuluvana. Muutaman tuhannen euron autokoulu kursseineen ja opetuksineen ilmeisesti imee kansalaisen rahat niin tarkkaan, että muutaman euron lisäkustannuserään ei enää jää rahaa.<br /><br />Varsinkin kuntien rahakirstuista vastaavien märissä unissa ratkaisukeinona on vastata tähän kansalaisten alati kasvavaan vaatimustasoon ensiksi massakouluttamalla satojen opiskelijoiden mammuttikursseilla jokainen halukas neljän approbaturin ylioppilas lääkäriksi lakki kourassa anelemaan mahdollisuutta päästä suolakaivokseen "katsomaan" potilaita. Koska tämäkään ei kuitenkaan tunnu pystyvän vastaamaan kansalaisten alati paisuvaan oikeus- ja turvallisuusvajeeseen, ollaan myös siirtymässä kohti vielä kustannustehokkaampia ratkaisuja.<br /><br />Britanniassa on todettu asiakastyytyväisyyden kasvaneen, kun sairaanhoitajille, joilla ei ole diagnostiikkaan tähtäävää koulutusta, on annettu pikakurssein reseptinkirjoitusoikeuksia. Kun kansalainen katsoo hänellä olevan <span style="font-weight: bold;">oikeuden</span> saada "kuuri", niin tokihan hänen on se saatava. Saatuaan "kuurin" nopeasti paikalliselta sairaanhoitajalta hän on varmasti aidosti tyytyväinen, mutta todennäköisesti kaikki eivät ole edes tähänkään tyytyväisiä. Tyytymätön saattaa olla esim. se sadas punainen tai turvonnut silmä, joka ei olekaan kloramfenikolitippojen puutostila, vaan ehkä orbitaselluliitti, iriitti tai jopa glaukooma. Onneksi taas, jos jonkun rouvan niukka, musta ja pahalle haiseva, sakea virtsa ei nopeasti siistiydykään trimetopriimillä, eikä millään muullakaan antibiootilla, hän tuskin ehtii olla kauaa tyytymätön.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-116171502267246135?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-1161115926755148992006-10-17T13:03:00.000-07:002006-10-19T02:03:23.513-07:00"Akuutti mummo" ei ole minun keksimäni termi, vaan kuulin sen eräältä kolleegaltani. Kuitenkin jokainen tk-päivystäjä tunnistaa ilmiön heti nimen kuultuaan.<br /><br />Akuutti mummo voi olla myös pappa, mutta suhteessa mummot ovat yleisempiä. Sukupuoli ei kuitenkaan aiheuta mitään kovin oleellista eroa ensi kontaktissa.<br /><br />Akuutin mummon ambulanssiin saaneena johto-oireena on yleisimmin se, että hän ei pysy pystyssä. Tila voi olla nopeasti tai hiipien kehittynyt, kunnes avunhakukynnys on ylitetty. Tavallisimmin hänet löydetään aamulla lattialta makaamasta hänen pääsemättä ylös ja nostettuna pysymättä pystyssä.<br /><br />Syyt tilaan voivat käsittää medisiinan ja kirurgian koko kirjon erikseen ja yhdessä. Syy voi olla mikä tahansa ja millainen tahansa, triviaalista fataaliin, mutta ilmenemismuodot ovat hämmästyttävän samankaltaiset ennen tarkempaa tutkimista. Niinpä myös tutkimuksen ja vastaanoton ensi otteet ovat hämmästyttävän samankaltaiset. Tietyt ja ilmeisimmät asiat tarkistetaan, tilan stabiilius arvioidaan, ja sitten päätetään jatkotoimista. Yleisimmin akuutti mummo on jo valmiiksi laajalti monisairas, mutta ei vättämättä aina. Näky on kuitenkin aina samanlainen, ja kun muutaman sata akuuttia mummoa on perustutkinut, se käy yleensä rutiinilla ja nopeasti.<br /><br />Syitä voi olla sydäntapahtumasta, halvauksesta, keuhkokuumeesta, sydämen vajaatoiminnasta, ummetuksesta, syövästä, virtsatieinfektiosta, lonkkamurtumasta, aivoverenvuodosta tai muusta vuodosta aina keuhkoemboliaan, abdominaalikatastrofiin ja omaisten kohta alkavaan lomaan. Myös aliravitsemus, anemia ja kuivuminen ovat mahdollisia, samoin kuin miljoona muuta syytä, joita tässä ei mainita. Usein epikriiseissä esiintyy vain termi "yleistilan lasku". Näky on kuitenkin aina sama, ja jälkeenpäin muistissa on vain katkeamaton ja koskaan loppumaton virta ambulanssipaareilla makaavia, yksilöitymättömiä vanhoja naisia.<br /><br />Tästä verkosta pitäisi sitten selvittää ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa syyt, jotka mahdollisesti ovat hoidettavissa. Jotkut kuuluvat päivystyslähetteellä keskussairaalaan, suurin osa kuitenkin yleensä voidaan hoitaa tk:n vuodeosastolla, ehkä odottaen ei kiireellisellä lähetteellä kutsua lisätutkimuksiin, tai sitten koko hoito toteutuu alusta loppuun tk:ssa. Aiemmin kuvaamistani syistä akuutti mummo saapuu kuitenkin lähes poikkeuksetta ylimääräisenä kaiken muun keskelle, parin kolmen häntä aiemmin tulleen ylimääräisen ja päällekkäisen potilaan seuraksi, vaikka hän juuri on sellainen potilas, joita varten päivystysajat nimenomaan ovat olemassa. Jo aamun ensi minuutteina tai jopa edellispäivänä loppuun annetut päivystysajat ovat yleensä kaikkea muuta kuin kiireellisiä tapauksia, joskin poikkeuksiakin, siis <span style="FONT-WEIGHT: bold">poikkeuksia</span>, tästä tietysti on.<br /><br />Seuraava kuvaus on täysin keksitystä potilaasta. Juuri häntä ei ole olemassa, mutta hänen kaltaisiaan on satoja. Hän saapuu klo 9.30, jolloin ajat ovat jo puoli tuntia myöhässä. Päivystysvastaanotolta on juuri poistunut puolisen vuotta hiljalleen pahenevasta polven meniskivaivasta kärsivä herra, vuoroaan seuraavina odottavat korvatulehduksesta mahdollisesti kärsivä lapsi, neuvolasta päivystykseen ohjattu kurkkukipuinen, jännetupen tulehdus, sekä vanhainkodilta tuotu vatsakipuinen rouva. Lisäksi tarkkailuhuoneessa makaa odottamassa haalaripukuinen herra, joka on rälläköinyt metallinsirun silmäänsä.<br /><br />Rouva X saapuu ambulanssin tuomana. Hän on tukiasunnossa asuva 87-vuotias nainen, jonka kotisairaanhoito on aamulla löytänyt makaamasta lattialla sänkynsä vierestä virtsalammikon keskeltä. Hänellä on perussairauksina yhdistelmähoitoinen diabetes, astma, hyperkolesterolemia, sepelvaltimotauti ainakin kolmine infarkteineen ja siltä pohjalta sydämen vajaatoiminta, hänet on marevanisoitu kroonisen eteisvärinän vuoksi, ja häneltä on toinen rinta poistettu syövän vuoksi v. -92. Hänellä on osteoporoottisia murtumia alimmissa lannenikamissa, sekä moninivelrikko, ja varsin ymmärrettävästi depressio. Molemmat lonkat on protetisoitu 90-luvulla. Hänestä on tehty lähete neurologialle muistin heikkenemisen vuoksi, ja hänellä on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, ja siihen tyroksiinikorvaushoito. Hän on myös jo lähes sokea diabeettisen retinopatian vuoksi, mutta on pystynyt liikkumaan asunnossaan tupakelkan kanssa. Kotisairaanhoito on jakanut lääkkeet dosettiin ja pistänyt insuliinin aamuisin, ja kotipartio käy lisäksi kolmasti vuorokaudessa.<br /><br />Rouva X:n lääkityksenä on dosetin pohjasta päätellen Amaryl 2mgx3, Diformin retard 500mg 2x3, ins Protaphan 36ky aamuisin, Flixotide 250ug 1x2, Atrovent comp 1x4, Ismox 20mgx2, Linatil 20mgx1, Emconcor 5mgx1, Furesis 40mg 2x3, Durekal 1gx2, Crestor 10mgx1, Marevan ohjeen mukaan, Thyroxin 0,1mgx1, Sepram 10mgx1, Panadol 500mg 1x3, Arthryl 1pss/vrk, Fosamax 70mg/vko, Movicol 1pss/vrk, sekä mystinen Risperdal 0,25mgx1 ja Imovane 7,5mgx1. Lääkkeenotto on ilmeisesti ollut jonkinverran epätarkkaa, ja sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttärentytär onkin puoli vuotta sitten käydessään todennut lääkityksen olevan täysin väärän ja toimittanut mummolle lukuisasti erilaisia yrtti- ja rohdosvalmisteita.<br /><br />Tulotilanteessa rouva X on tajuissaan ja havaitsee ympäristönsä, mutta arvelee olleensa menossa navettaan ja kaatuneensa siellä. Hänen verenpaineensa on 92/56, EKG:ssa on nopeahko eteisvärinä n. 110/min ja vanha vasen haarakatkos. Hb on 97, Vs 27, ja happisaturaatio 86%. Lämpöä on 37,8. Pika-CRP on 86 ja TrpT positiivinen. Uloste on lähes mustaa, ja katetrilla saatu virtsa samoin. Virtsassa kaikki on kolmella plussalla, paitsi nitriitit vain yhdellä. Hänen hengityksensä on pinnallista ja tiheää, huulet sinertävät hieman, maksa tuntuu puoli kämmentä kylkikaaren alapuolella, ja kaulasuonet pullottavat selvästi. Hengitysäänet ovat rahisevat kauttaaltaan, ja voimakas sydämen systolinen suhina kuuluu koko kuuntelualueella. Vasen suupieli roikkuu selvästi, vasemman käden puristusvoima on selvästi alentunut, vasen käsi tahtoo laskeutua ja osoituskokeista ei ehkä muuten vaan tule mitään, ja puhe on epäselvää. Babinskit ovat epäselvät, muuten neurologia on suurin piirtein normaali. Hänen ympärillään leijuu vahva virtsan haju, hänellä on runsaasti mustelmia eri puolilla, hänen jalkansa ovat turvoksissa polvia myöten, ja niissä on selvää staassiekseemaa ja erittävää säärihaavaa, joissa on jo katettakin ja pseudomonaksen haju. Ambulanssia seurannut tytär vaatii veronmaksajana ja kansalaisena kiivaasti, että äiti on korjattava.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-116111592675514899?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-1160069111285252602006-10-05T10:16:00.000-07:002006-10-05T12:40:52.050-07:00Maailman turhin laboratoriokoe on epäilemättä laktaasi-PCR. Se vastaa spesifisti kysymykseen, onko tutkittavalla maitosokerin pilkkoutumishäiriöön liittyvä genotyyppi. Sen sijaan se <span style="font-weight: bold;">ei</span> vastaa kysymykseen, voiko tutkittava juoda maitoa. Yleensä hän voi, sillä nestemäisenä aineena maito menee varsin helposti kurkusta alas. Se ei myöskään vastaa kysymykseen, saako tutkittava maidosta vatsavaivoja, sillä maidossa on tukuittain muitakin mahdollisia vaivojen aiheuttajia, joista laktaasi-PCR ei kerro mitään. Se ei myöskään kerro, miten maitosokeri todellisuudessa tutkittavan suolessa käyttäytyy.<br /><br />Menetelmän, joka ei rajoitu laktaasigeenin tutkimiseen, kehittämisestä saatiin Nobel-palkinto. Nyt sitä yleisimmin käytetään lasten vanhempien <span style="font-weight: bold;">vaatimuksesta</span> heidän katsoessaan heillä olevan ehdottoman subjektiivisen oikeuden saada lääketieteellinen ja yksikäsitteinen kanta siihen, "voiko heidän lapsensa juoda maitoa."<br />Laktoosi-intoleranssin toteamisen referenssimenetelmä on koepalan otto ohutsuolesta, mutta sekään ei kerro, saako maidosta oireita vai ei. Sen kertoo vain käytännön koe.<br /><br />Jos maitotuotteista saa vatsanväänteitä, ja ilman niitä on hyvä, mitä vielä tarvitsee tietää? Toisaalta jos laktaasi-PCR kertoo lapsen "voivan juoda maitoa", mutta käytännössä hän saa siitä oireita, onko sitä kuitenkin väkipakolla silloin käytettävä?<br /><br />Tätä selittäessäni testiä <span style="font-weight: bold;">vaativien</span> vanhempien silmiin tulee yleensä tyhjä katse, ikään kuin puhuisin jotain käsittämätöntä kieltä. Heillä on vain yksi ajatus: <span style="font-weight: bold;">vaatia </span> yhteiskunnalta, eli toisilta ihmisiltä jotain, mihin he jotenkin luulevat heillä olevan täyden luonnonlainomaisen oikeuden. Lisäksi usein taustalta paljastuu halu edelleen <span style="font-weight: bold;">vaatia<span style="font-weight: bold;"> </span></span>yhteiskunnan sitten tarjoavan heidän lapselleen esim. koulussa juuri heidän mieleisensä juomavaihtoehdon, joka kyllä yleensä muutenkin on tarjolla, käytettiin sitä tai ei.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-116006911128525260?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-1159718807226718872006-10-01T08:55:00.000-07:002006-10-04T00:25:52.746-07:00Reseptin uusiminen on periaatteessa sama kuin jos kirjoittaisi uuden reseptin. Uusija vastaa allekirjoituksellaan siitä aivan samalla tavalla, kuin jos hän kirjoittaisi sen ensimmäistä kertaa. Näin ollen jokaisen reseptin uusinnan pitäisi olla tarpeellinen ja ennen muuta harkittu.<br /><br />Kuitenkin ihmiset usein mieltävät joskus kirjoitetun reseptin saavutetuksi eduksi, johon heillä on sen jälkeen <span style="FONT-WEIGHT: bold">oikeus</span> hamaan maailman tappiin asti. Kerran selkäsärkyyn kirjoitettu Voltaren <span style="FONT-WEIGHT: bold">on saatava</span> uusittua, oli se enää tarpeen tai ei. Ihmiset kuvittelevat itsellään muutenkin olevan lähes äärettömän määrän erilaisia subjektiivisia oikeuksia yhteiskunnan, s.o. muitten ihmisten, kustantamina, mutta tähän palaan myöhemmin.<br /><br />Eräs absurdeimmista suolakaivoksen rituaaleista on "reseptisulkeiset". Nimitys on hyvin kuvaava.<br />Asiakkaat tuovat reseptejään luukulle uusittaviksi, pinoittain. Joukossa on tarpeellisia ja välttämättömiä, mutta on myös tavan vuoksi kymmeniä vuosia uusittuja, joitten tarkoitus ja funktio ovat jo kauan sitten häipyneet, unohtuneet tai poistuneet. Niitä uusitaan, koska aina ennenkin on tehty niin. Puoleen päivään mennessä uusittavia reseptejä saattaa olla tullut kirjaimellisesti satoja, ja hoitaja tunnollisesti aina "laittaa ne koneelle", uusittaviksi.<br />Tähän asti kaikki on hyvin ja järkevää. Comedia Buffa alkaa siinä vaiheessa, kun lääkäri saa nipun eteensä. Hänelle on nimittäin varattu tähän aikaa juuri se määrä, minkä voi kuvitella kuluvankin nimensä ja SV numeronsa kirjoittamiseen muutama kymmenen - sata kertaa ja hiirellä "hyväksyn" klikkaamiseen. Kaikki olettavat ilman muuta sulkeisissa olevan lääkärin todella myös uusivan kaikki nuo reseptit, kaikki odottavat sitä. Todellisuudessa jos lääkäri myös paneutuisi asiaan sen vaatimusten mukaisesti, tarvittava aika venähtäisi helposti muutamaksi tunniksi muutaman minuutin sijaan. Hän <strong>voi</strong> käyttää siihen ihan tarpeelliseksi katsomansa ajan, mutta siihen on <strong>varattu</strong> vain muutama minuutti. Muulle ajalle on varattu muita asioita, ja muita asioita ilmestyy suolakaivoksessa aivan riittävästi myös varaamatta. Näin ollen uusimisiin paneutuminen saa hänen alati kasvavan urakkansa paisumaan. Jos hän vielä kutsuu potilaan vastaanotolle henkilökohtaisesti kertomaan, miksi esim. on välttämätöntä syödä Xanoria kuusi päivässä, hän saa varautua helposti tunnin vääntöön. Tämän tunnin aikana kaikki muut työt, joita muutenkin vielä syntyy koko ajan lisää, siirtyvät. Jos hän vaikka vain jättää jonkin reseptin uusimatta vain siksi, että hän katsoo lisäselvityksen aiheelliseksi, hommaa johtavat hanslankarit katsovat hänen selvästikin olevan inkompetentin, joka ei osaa edes nimeään kirkoittaa, ja vielä v-mäisen turhasta nipottajankin. Kaikki nimittäin <strong>odottavat</strong> reseptipinkan soljuvan hänen käsiensä kautta häiriöittä ja keskeytyksittä.<br /><br /><br /><br />-Meillä tässä on aina päivystävälle varattu ennen ruokailua viisitoista minuuttia reseptien uusimiseen... <tömps!><br /><br />-Jaha, jaha... Katsotaas... Parin kilon nippu vain, onkos ihmiset parantuneet...Mikäs tämä rouva on? Panacod No MMMMM, D.s. muutama tabletti tarvittaessa... Onkos sillä joku paikka kipeä vai?<br /><br />-Se on syönyt niitä aina. Siellä olisi yksi haava ensiavussa...<br /><br />-Joo, mä tulen ihan heti... Mites tää sitten? Mä sille just eilen kirjoitin Tenoxia, ja tässä on Dormicun 15mg varmaan vuoden satsi, viimeksi uusittu ennen juhannusta...<br /><br />-Se ei saa nukuttua ilman niitä. Soitakko sitten kans kotisairaanhoitoon...<br /><br />-Joo, joo... Entäs tää sitten? Metalaxia ja Imodiumia samalla reseptillä? Kuulostaa vähän...<br /><br />-Hei tässä ei oo koko päivää aikaa! Apteekin lähetti oottaa jo tuossa eteisessä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-115971880722671887?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-35193424.post-1159466014975498892006-09-28T10:27:00.000-07:002006-09-28T21:46:22.383-07:00Tänään on merkittävä päivä. Tänään pitäisi olla elämäni viimeinen työpäivä <strong>missään</strong> suomalaisessa terveyskeskuksessa. Jos tapaatte minua enää koskaan terveyskeskuslääkärinä, tiedätte jotain olevan pahasti vialla. Minulla.<br /><br />Kokemukseni laajuus tk-lääkärinä on vain kohtalainen, sen yhteenlaskettu kokonaiskesto on ehkä vajaat viisi vuotta, ja kaikki on tehty pienissä saman seutukunnan terveyskeskuksissa. Toisaalta olen usein ollut ainoa tk-lääkäri koko pitäjässä, ja noihin vuosiin mahtui myös kolme kuukautta, joitten tuntimäärä lähenteli viittä sataa. Sellaisina kuukausina elämä rajoittui työpaikan seinien sisälle vain satunnaisten torkahdusten katkoessa päivystyspotilaiden jatkuvaa virtaa. Kahden tai kolmensadan tunnin kuukaudet eivät ylittäneet uutiskynnystä, joskin kahtena viimeisenä vuotena määrä oli kohtuullisempi. Kyseisen laatuiset paikat tunnetaan jargonissa "suolakaivoksina". Kuulemma on muunkinlaisia terveyskeskuksia, mutta minä en vain tiedä niistä, ja toisaalta kokemukseni ei selvästikään ole mitenkään ainutlaatuinen.<br />Joka kerta työpaikan valinta on sinänsä ollut omani. Vaikuttavina tekijöinä ovat olleet halu viettää kesät kotiseudulla lyhyen työmatkan päässä, halu ylläpitää ja kehittää somatiikan tuntemustani, ja joskus myös ihan oikea halu auttaa pientä kuntaa vaikeuden hetkellä. Joka kerta sinänsä olisin voinut mennä tai jäädä paljon helpompaan ja mukavampaan työpaikkaan.<br />Lisäksi olen pitänyt kunnia-asianani olla koskaan huutamatta itselleni täysin järjettömältä kuulostavaa huippupalkkaa. Minä en ole yksinkertaisesti keskustellut rahasta, vaan palkakkatoivomuksista kysyttäessä olen vain ilmoittanut haluavani sen paikan yleisen tason mukaisen palkan. Tämä ei ole mitenkään oleellista.<br /><br />Nyt päätöstäni helpottaa se, että minulla yksinkertaisesti ei ole tähän enää edes aikaa. Erikoistumiskoulutuksen vaatimukset ovat tehneet päätöksen puolestani. Ei tarvitse miettiä tai epäröidä.<br /><br />Jäljelle jäävä tunne on voimaton inhon täyttämä kuvotus. Vajaassa viidessä vuodessa sellaisia päiviä, jolloin aamulla listaa katsoessani olen varmasti tiennyt <strong>kaiken</strong> todella olevan siinä ja listan voivan ainoastaan lyhetä, on ollut sormiin mahtuva määrä.<br /><br />Tk-lääkärin työ suolakaivoksessa on maailman epäautonomisin työ. Sinua hallitsevat lasikopin akka, ambulanssikuskit, osaston akat, terveydenhoitajat ym. ym, jotka mitään kysymättä voivat todella kaataa päällesi mielivaltaisen määrän työtä itsesi voimatta siihen mitenkään vaikuttaa, ja he myös tekevät sen, usein selvästi riemuiten vallastaan. Ainoa pakokeino on irtisanoutuminen. Viimeistä edellisen päiväni kaikki päivystysajat oli annettu jo <strong>edellisenä</strong> päivänä, eikä yksikään heistä vaatinut todella päivystyksellistä hoitoa. Jaa entä oikeat päivystystapaukset? He tulevat kaiken muun <strong>päälle </strong>ja lisäksi ilmoittamatta ja arvaamatta, kuten myös ne tapaukset, joissa esimerkiksi lasikopin akka tai terveydenhoitaja on havainnut lapsella esim. mahdollisesti punaisen korvan ja tyynesti tehnyt velvollisuutensa laittamalla hänet lääkärin katsottavaksi. "Lääkäri katsoo" on sanonta, jota olen oppinut vihaamaan. Minulla ei ole ole maagista katsetta. Kunta saa paljon halvemmalla jonkun lisäansioita kaipaavan vapaa-ajallisesti orientoituneen "katsomaan" potilaita, jotka marssivat jonossa hänen editseen. Vaikutelma usein on kuin lääkäri vain "katsoisi", mutta sen katseen takana tapahtuu paljon muuta.<br /><br />"Huimaa, sihisee päässä, viemistää... Onkohan siellä sydämessä jotain? Eikö sitä pitäisi kuvata? Jalat turvoksissa, henkeä ahdistaa. Rohisee, rahisee, ritisee. Lonkka hajalla, kaatunut. Toinen puoli velttona, jalat eivät kanna. Etninen vähemmistö vaatii erikoiskohtelua. Voisiko samalla katsoa nämä kaikki muutkin lapset? Voisiko samalla uusia nämä kaikki sata reseptiä? Sokerit korkealla, sokerit matalalla. Virtsa haisee, säärihaavat vuotavat, polvet paukkuvat. Flunssaa jo kaksi päivää. Onkohan minulla veritulppa? Korjatkaa minut ja heti! Kirves päässä, uistin nenässä. Se koski eilen korvaansa niin tultiin näyttämään. Kyllä hän on tosiaankin kuollut eikä edes aivan äsken. Takapuolesta tulee verta..."<br /><br />Teille on ehkä yllätys, että lääkärien itsensä keskuudessa terveyskeskustyötä pidetään eräänä kaikkein <strong>vaativimmista</strong> töistä, mihin voi joutua tai ryhtyä. Kuitenkin suolakaivoksessa asetelma on sama kuin jos hanslankarit pompottaisivat kirvesmiestä tämän voimatta tehdä asialle mitään. Apulaiset kyllä auliisti tuovat naulapyssyä, kasaavat telineitä, katsovat kirveitten ja sahojen olevan terässä jne, mutta samalla he <strong>johtavat</strong> koko työmaata. "Tuo lista nyt suoraksi! Tämä nurkka pitää saada nyt heti. Nyt tule laittamaan nämä portaat!"<br /><br />Lääkärien keskinäinen ja varsin luja kollegiaalisuus ymmärtääkseni ei synny keskinäisestä suojelun tarpeesta, vaan siitä, että sitä työtä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka on sitä todella itse tehnyt. Toistuvasti sattumalta paljastuu, että samassa pisteessä ehkä vuosikymmeniä lääkärin rinnalla työskennelleet hoitajat, ambulanssikuskit, avustajat tms. eivät itse asiassa vähääkään ole oivaltaneet, mitä se työ todella on, ja mitä se vaatii.<br /><br />Aikani suolakaivoksissa on ohi. En viitsi valehdella väittämällä, etten vihaisi lasikopin akkoja. Minä vihaan heitä aivan aidosti, mutta nyt on aika muille tehtäville. Somatiikkaa en aio unohtaa, mutta sen taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen on löydyttävä muita keinoja, joita olen jo valmiiksi miettinyt. Se on vain tehtävä palkatta ja omalla ajalla, mutta vapaus tuo ehkä myös kiinnostuksen ja innostuksenkin. Ainakin toivon niin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/35193424-115946601497549889?l=totaaliblokki.blogspot.com' alt='' /></div>Catilinanoreply@blogger.com0